Kontrollin ja kaaoksen tasapaino : jäsentymätön kiintymyskäsikirjoitus huumetaustaisten perheiden kouluikäisillä lapsilla
Tannila, Niina (2018)
2018
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-01-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801261132
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801261132
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin kouluikäisen lapsen jäsentymätöntä kiintymyssuhdetta huumetaustaisissa perheissä. Jäsentymättömästi kiintyneet lapset eivät kykene johdonmukaisen toimintamallin avulla löytämään turvaa kuormittavissa tilanteissa, vaan he voivat esimerkiksi lähestyä ja välttää vanhempaansa samanaikaisesti. Tutkimus pyrki laajentamaan tämän hetkistä ymmärrystä kouluikäisen lapsen jäsentymättömästä kiintymyssuhteesta tarkastelemalla narratiivisen analyysin avulla jäsentymättömien kiintymyskäsikirjoitusten erilaisia muotoja. Kiintymyskäsikirjoituksella (secure base script) tarkoitetaan kouluikäisen lapsen narratiiviseen muotoon kiteytyneitä kiintymyssuhdemielikuvia, joiden ajatellaan toimivan perustuksena aikuisen yleistyneille kiintymyssuhdemielikuville.
Tutkimuksen aineisto koostui raskausaikana huumeriippuvuutta kokeneista äideistä (n=17) ja heidän lapsistaan sekä kontrolliryhmänä toimineista somaattisesti riskiraskauden kokeneista äideistä (n=26) ja heidän lapsistaan. Aineisto poimittiin laajemmasta tutkimusprojektista, jossa tarkasteltiin pitkittäisasetelmalla äidin huumetaustan merkitystä äitiydelle ja suhteelle lapsen kanssa. Aineistoa kerättiin raskauden aikana sekä lapsen ollessa 4kk, 12kk ja 8–12 vuoden ikäinen. Tässä tutkimuksessa keskityttiin aineiston neljänteen vaiheeseen, joka toteutettiin vuonna 2016. Lasten kiintymyssuhdetta arvioitiin yhdistelmällä Attachment Story Stem ja kouluikäisten Attachment Doll Story Completion Task -menetelmistä, joissa lapsi kertoo nukkejen avulla kiintymyssuhdetta aktivoivista tilanteista tarinoita valmiiksi annetun aloituksen pohjalta. Näitä tarinoita tarkasteltiin myös narratiivisessa analyysissa.
Tulokset osoittivat, että jäsentymätön kiintymyssuhde on yleisempää huumetaustaisissa perheissä lapsen ollessa kouluikäinen. Jäsentymättömän kiintymyssuhteen todettiin ilmenevän kouluikäisillä kahden ulottuvuuden kautta: pyrkimyksenä kontrolloida kiintymyssuhdetta ja toisaalta reaktioina kontrollin menettämiseen. Kontrolloivia tapoja löydettiin kolme: rankaiseva, itserankaiseva-alistuva sekä huolehtiva. Rankaiseva käsikirjoitus pohjautui lapsen tarpeelle dominoida kiintymyssuhdetta, jolloin lapsi kontrolloi vanhempaansa komentelemalla ja/tai rankaisemalla tämän käyttäytyessä lapsen toiveiden tai tarpeiden vastaisesti. Itserankaiseva-alistuva käsikirjoitus näyttäytyi kaikista käsikirjoituksista ahdistuneimpana ja vihamielisimpänä, ja lapsi käytti kontrollointikeinona oman kyvyttömyytensä ja osaamattomuutensa esille tuomista. Huolehtivassa käsikirjoituksessa lapsi ylläpiti vanhempansa kyvykkyyttä ja tilanteiden rauhallisuutta olemalla miellyttävä, hassu, hoivaava, ymmärtävä tai ohjaava, asettaen samalla omat spontaanit tunnereaktionsa toissijaisiksi. Kontrollin menettämiseen liittyviä reaktioita löydettiin kaksi erilaista: irrottautuva ja hallitsematon. Irrottautuva käsikirjoitus kuvasi passiivista ajautumista tilanteiden mukana silloin, kun lapsi ei enää kokenut itseään kykeneväksi vaikuttamaan asioihin ympärillään. Kontrollin menetys saattoi johtaa myös hallitsemattomaan käsikirjoitukseen pudottautumiseen, jolloin lapsi pyrki kaaosmaisesti tuhoamaan pelottavaksi muodostuneet asiat ympäriltään.
Itserankaiseva-alistuva kontrollointityyli on aiempaan teoriaan nähden uusi ilmiö. Tämä tuo esille, että alistuminen voi olla myös aktiivista toimintaa passiivisen vastaanottamisen sijaan. Itserankaiseva-alistuva käsikirjoitus onkin olennaista erottaa rankaisevasta käsikirjoituksesta, jotta siihen liittyvää ahdistunutta vihamielisyyttä ei sekoiteta rankaisevan käsikirjoituksen välineelliseen vihamielisyyteen. Myös huolehtivan käsikirjoituksen tunnistaminen on tärkeää, sillä tätä käsikirjoitusta käyttävät lapset voivat vaikuttaa ulospäin kykeneviltä ja tasapainoisilta, jolloin he jäävät helposti tarvitsemansa avun ulkopuolelle. Tutkimus toi esille, etteivät jäsentymättömään kiintymyssuhteeseen liittyvät kontrolloivat strategiat ole täysin pitäviä, vaan tarpeeksi suuren kuormituksen alla ne murtuvat ja lapsi pudottautuu irrottautuvaan tai hallitsemattomaan käsikirjoitukseen. Jäsentymätön kiintymyssuhde vaikuttaisikin olevan tasapainottelua kontrollin ja kaaoksen välillä.
Tutkimuksen aineisto koostui raskausaikana huumeriippuvuutta kokeneista äideistä (n=17) ja heidän lapsistaan sekä kontrolliryhmänä toimineista somaattisesti riskiraskauden kokeneista äideistä (n=26) ja heidän lapsistaan. Aineisto poimittiin laajemmasta tutkimusprojektista, jossa tarkasteltiin pitkittäisasetelmalla äidin huumetaustan merkitystä äitiydelle ja suhteelle lapsen kanssa. Aineistoa kerättiin raskauden aikana sekä lapsen ollessa 4kk, 12kk ja 8–12 vuoden ikäinen. Tässä tutkimuksessa keskityttiin aineiston neljänteen vaiheeseen, joka toteutettiin vuonna 2016. Lasten kiintymyssuhdetta arvioitiin yhdistelmällä Attachment Story Stem ja kouluikäisten Attachment Doll Story Completion Task -menetelmistä, joissa lapsi kertoo nukkejen avulla kiintymyssuhdetta aktivoivista tilanteista tarinoita valmiiksi annetun aloituksen pohjalta. Näitä tarinoita tarkasteltiin myös narratiivisessa analyysissa.
Tulokset osoittivat, että jäsentymätön kiintymyssuhde on yleisempää huumetaustaisissa perheissä lapsen ollessa kouluikäinen. Jäsentymättömän kiintymyssuhteen todettiin ilmenevän kouluikäisillä kahden ulottuvuuden kautta: pyrkimyksenä kontrolloida kiintymyssuhdetta ja toisaalta reaktioina kontrollin menettämiseen. Kontrolloivia tapoja löydettiin kolme: rankaiseva, itserankaiseva-alistuva sekä huolehtiva. Rankaiseva käsikirjoitus pohjautui lapsen tarpeelle dominoida kiintymyssuhdetta, jolloin lapsi kontrolloi vanhempaansa komentelemalla ja/tai rankaisemalla tämän käyttäytyessä lapsen toiveiden tai tarpeiden vastaisesti. Itserankaiseva-alistuva käsikirjoitus näyttäytyi kaikista käsikirjoituksista ahdistuneimpana ja vihamielisimpänä, ja lapsi käytti kontrollointikeinona oman kyvyttömyytensä ja osaamattomuutensa esille tuomista. Huolehtivassa käsikirjoituksessa lapsi ylläpiti vanhempansa kyvykkyyttä ja tilanteiden rauhallisuutta olemalla miellyttävä, hassu, hoivaava, ymmärtävä tai ohjaava, asettaen samalla omat spontaanit tunnereaktionsa toissijaisiksi. Kontrollin menettämiseen liittyviä reaktioita löydettiin kaksi erilaista: irrottautuva ja hallitsematon. Irrottautuva käsikirjoitus kuvasi passiivista ajautumista tilanteiden mukana silloin, kun lapsi ei enää kokenut itseään kykeneväksi vaikuttamaan asioihin ympärillään. Kontrollin menetys saattoi johtaa myös hallitsemattomaan käsikirjoitukseen pudottautumiseen, jolloin lapsi pyrki kaaosmaisesti tuhoamaan pelottavaksi muodostuneet asiat ympäriltään.
Itserankaiseva-alistuva kontrollointityyli on aiempaan teoriaan nähden uusi ilmiö. Tämä tuo esille, että alistuminen voi olla myös aktiivista toimintaa passiivisen vastaanottamisen sijaan. Itserankaiseva-alistuva käsikirjoitus onkin olennaista erottaa rankaisevasta käsikirjoituksesta, jotta siihen liittyvää ahdistunutta vihamielisyyttä ei sekoiteta rankaisevan käsikirjoituksen välineelliseen vihamielisyyteen. Myös huolehtivan käsikirjoituksen tunnistaminen on tärkeää, sillä tätä käsikirjoitusta käyttävät lapset voivat vaikuttaa ulospäin kykeneviltä ja tasapainoisilta, jolloin he jäävät helposti tarvitsemansa avun ulkopuolelle. Tutkimus toi esille, etteivät jäsentymättömään kiintymyssuhteeseen liittyvät kontrolloivat strategiat ole täysin pitäviä, vaan tarpeeksi suuren kuormituksen alla ne murtuvat ja lapsi pudottautuu irrottautuvaan tai hallitsemattomaan käsikirjoitukseen. Jäsentymätön kiintymyssuhde vaikuttaisikin olevan tasapainottelua kontrollin ja kaaoksen välillä.