Breast Milk for Preterm Infants : Mothers’ milk expressing experiences, practices, and coping strategies
Ikonen, Riikka (2018)
Ikonen, Riikka
Tampere University Press
2018
Hoitotiede - Nursing Science
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2018-02-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0651-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0651-9
Tiivistelmä
Äidinmaidon tarjoaminen on yksi äidin tärkeimmistä tehtävistä keskosen tehohoitojakson aikana. Äidinmaito vähentää keskosten kuolleisuutta ja sairastavuutta, ja lypsäminen sitoo äidin tärkeäksi osaksi vauvan hoitotiimiä. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen tarkoituksena oli kuvata keskosten äitien rintamaidon lypsämisen kokemuksia ja selviytymismenetelmiä. Toisessa vaiheessa tarkoituksena oli arvioida kehitetyn Coping with Milk Expressing for Preterm Infants (CMEPI) mittarin psykometrisiä ominaisuuksia, ja selvittää sosiodemografisten tekijöiden, lypsämisen käytäntöjen, rintamaidon riittävyyden, lypsämisen stressin, selviytymismenetelmien ja lypsämisessä pärjäämisen välisiä yhteyksiä.
Ensimmäisessä, laadullisessa vaiheessa selvitettiin äitien kokemuksia maidon lypsämisestä ja imetyksestä integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla (n = 23 julkaisua) käyttäen temaattista analyysia sekä kuvailevalla laadullisella tutkimuksella (n = 130 äidin kertomusta) käyttäen induktiivista sisällönanalyysia. Selviytymisen käsite tunnistettiin keskeiseksi käsitteeksi analyysien kuluessa. Tämän johdosta analyysia jatkettiin tunnistamalla äitien maidon lypsämisessä käyttämiä selviytymismenetelmiä sekundaarianalyysissa. Molemmat aineistot analysoitiin käyttäen deduktiivista sisällönanalyysia. Transaktionaalista teoriaa stressistä ja selviytymisestä käytettiin teoreettisena viitekehyksenä.
Tuloksien mukaan maidon lypsäminen oli äideille tärkeä tapa osallistua vauvan hoitoon, toteuttaa äitiyttä ja luoda ja ylläpitää suhdetta vauvaan. Toisaalta lypsäminen nähtiin myös pakollisena tehtävänä, jotta imetys myöhemmin mahdollistuisi. Äidit kohtasivat monia haittatekijöitä lypsämisessä, kuten uupumusta, turhautumista, käytännön ongelmia, ongelmia johtuen äidin ja vauvan erosta sekä maidon riittävyyden ongelmia. Laadullisten tulosten mukaan lypsämisen stressaavuus ja koettu huono pärjääminen haittasivat lypsämistiheyden ylläpitoa. Tutkimuksessa löydettiin useita tunteiden hallintaan ja ongelmanratkaisuun kohdentuvia selviytymismenetelmiä.
Tutkimuksen toisessa, määrällisessä vaiheessa selviytymismenetelmät operationalisoitiin CMEPI mittariksi. Mittarin psykometrisia ominaisuuksia tutkittiin käyttäen sekä sairaalahoidossa olevien että kotiutuneiden keskosten äitien kyselyaineistoja (n = 174). Lisäksi mitattiin sairaalahoidossa olevien keskosten äitien (n = 129) sosiodemografisten ominaisuuksien, lypsämiskäytäntöjen, lypsämiseen liittyvän stressin, selviytymismenetelmien ja lypsämisessä pärjäämisen välisiä yhteyksiä käyttäen kahden muuttujan menetelmiä sekä monimuuttujamallinnuksia.
CMEPI mittari osoittautui hyväksyttävän validiksi ja reliaabeliksi uudeksi mittariksi. Mittari sisälsi viisi osa-mittaria: Loitontaminen, Aktiivisuus ja Opettelu, Hallitseminen, Mahdollistaminen ja Rajoittaminen sekä Positiivinen Ajattelu. Sosiodemografiset tekijät, lypsämiseen liittyvä stressi tai koettu pärjääminen eivät olleet yhteydessä lypsämistiheyteen. Äidit kokivat vain kohtalaista lypsämiseen liittyvää stressiä laktaation varhaisvaiheessa. Lypsämiseen liittyvä stressi, aikaisempi kokemus vastasyntyneiden teho-osastolta ja vauvan ikä olivat yhteydessä selviytymismenetelmien käyttöön. Selviytymismenetelmät olivat merkitsevä mediaatiotekijä lypsämiseen liittyvän stressin ja koetun pärjäämisen välillä.
Tulokset osoittavat, vastakkaisesti laadullisten tutkimusten löydöksiin nähden, että koettu pärjääminen lypsämisen kanssa ja lypsämisfrekvenssi eivät ole yhteydessä toisiinsa. Tukemalla äitien selviytymismenetelmiä ohjauksen keinoin ei ehkä voida vaikuttaa äitien lypsämistiheyteen, mutta se saattaa olla keino tukea äitien koettua pärjäämistä lypsämisessä.
Ensimmäisessä, laadullisessa vaiheessa selvitettiin äitien kokemuksia maidon lypsämisestä ja imetyksestä integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla (n = 23 julkaisua) käyttäen temaattista analyysia sekä kuvailevalla laadullisella tutkimuksella (n = 130 äidin kertomusta) käyttäen induktiivista sisällönanalyysia. Selviytymisen käsite tunnistettiin keskeiseksi käsitteeksi analyysien kuluessa. Tämän johdosta analyysia jatkettiin tunnistamalla äitien maidon lypsämisessä käyttämiä selviytymismenetelmiä sekundaarianalyysissa. Molemmat aineistot analysoitiin käyttäen deduktiivista sisällönanalyysia. Transaktionaalista teoriaa stressistä ja selviytymisestä käytettiin teoreettisena viitekehyksenä.
Tuloksien mukaan maidon lypsäminen oli äideille tärkeä tapa osallistua vauvan hoitoon, toteuttaa äitiyttä ja luoda ja ylläpitää suhdetta vauvaan. Toisaalta lypsäminen nähtiin myös pakollisena tehtävänä, jotta imetys myöhemmin mahdollistuisi. Äidit kohtasivat monia haittatekijöitä lypsämisessä, kuten uupumusta, turhautumista, käytännön ongelmia, ongelmia johtuen äidin ja vauvan erosta sekä maidon riittävyyden ongelmia. Laadullisten tulosten mukaan lypsämisen stressaavuus ja koettu huono pärjääminen haittasivat lypsämistiheyden ylläpitoa. Tutkimuksessa löydettiin useita tunteiden hallintaan ja ongelmanratkaisuun kohdentuvia selviytymismenetelmiä.
Tutkimuksen toisessa, määrällisessä vaiheessa selviytymismenetelmät operationalisoitiin CMEPI mittariksi. Mittarin psykometrisia ominaisuuksia tutkittiin käyttäen sekä sairaalahoidossa olevien että kotiutuneiden keskosten äitien kyselyaineistoja (n = 174). Lisäksi mitattiin sairaalahoidossa olevien keskosten äitien (n = 129) sosiodemografisten ominaisuuksien, lypsämiskäytäntöjen, lypsämiseen liittyvän stressin, selviytymismenetelmien ja lypsämisessä pärjäämisen välisiä yhteyksiä käyttäen kahden muuttujan menetelmiä sekä monimuuttujamallinnuksia.
CMEPI mittari osoittautui hyväksyttävän validiksi ja reliaabeliksi uudeksi mittariksi. Mittari sisälsi viisi osa-mittaria: Loitontaminen, Aktiivisuus ja Opettelu, Hallitseminen, Mahdollistaminen ja Rajoittaminen sekä Positiivinen Ajattelu. Sosiodemografiset tekijät, lypsämiseen liittyvä stressi tai koettu pärjääminen eivät olleet yhteydessä lypsämistiheyteen. Äidit kokivat vain kohtalaista lypsämiseen liittyvää stressiä laktaation varhaisvaiheessa. Lypsämiseen liittyvä stressi, aikaisempi kokemus vastasyntyneiden teho-osastolta ja vauvan ikä olivat yhteydessä selviytymismenetelmien käyttöön. Selviytymismenetelmät olivat merkitsevä mediaatiotekijä lypsämiseen liittyvän stressin ja koetun pärjäämisen välillä.
Tulokset osoittavat, vastakkaisesti laadullisten tutkimusten löydöksiin nähden, että koettu pärjääminen lypsämisen kanssa ja lypsämisfrekvenssi eivät ole yhteydessä toisiinsa. Tukemalla äitien selviytymismenetelmiä ohjauksen keinoin ei ehkä voida vaikuttaa äitien lypsämistiheyteen, mutta se saattaa olla keino tukea äitien koettua pärjäämistä lypsämisessä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4985]