Työn ja perheen ristiriidan yhteys yksivuotiaiden lasten isien psyykkiseen kuormittuneisuuteen

Abstract

Tämän kvantitatiivisen tutkielman tavoitteena on selvittää työn ja perheen ristiriidan ja psyykkisen kuormittuneisuuden välistä yhteyttä yksivuotiaiden lasten isillä. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että isien masennusriski voi olla erityisen korkea lapsen syntymän jälkeen ja että isien psyykkisellä hyvinvoinnilla on suuri merkitys lapsen kehitykselle ja perheen toiminnalle. Nykypäivän isiltä odotetaan sekä perheen elättäjän että aktiivisen hoivaisän roolia, joiden yhteensovittaminen saattaa olla haastavaa. Tutkimusten mukaan työn ja perheen ristiriidalla on merkittäviä kielteisiä seurauksia terveydelle, hyvinvoinnille ja perhe-elämälle. Tässä tutkielmassa tarkastelen, miten työn ja perheen ristiriita on yhteydessä isien psyykkiseen kuormittuneisuuteen ja vaikuttaako puolisolta saatu sosiaalinen tuki tähän yhteyteen.

Tutkielmassani olen hyödyntänyt Strategisen tutkimuksen neuvoston (Suomen Akatemia) rahoittaman CHILDCARE-hankkeen vuonna 2016 keräämää kyselyaineistoa. Hankkeen osapuolina ovat Jyväskylän ja Tampereen yliopistot sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sen keskiössä ovat tasa-arvon kysymykset kuntien varhaiskasvatus- ja esiopetuspalveluissa ja lastenhoidon tukien järjestelmissä. Kysely kohdistettiin kymmenessä tutkimuskunnassa asuvien noin yksivuotiaiden lasten vanhemmille. Olen rajannut aineistoni isiin, jotka tekevät ansiotyötä palkansaajina ja asuvat yhdessä puolisonsa ja parin yhteisen noin yksivuotiaan lapsen kanssa. Tutkimukseni aineiston koko on 560 vastaajaa.

Analysoin aineistoa kuvailevien menetelmien ja hierarkkisesti toteutetun lineaarisen regressioanalyysin avulla. Olen suorittanut analyysin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Selitettävänä muuttujana on psyykkinen kuormittuneisuus, jonka mittarina on kyselyssä käytetty MHI-5-mielenterveysindeksiä. Selittävät päämuuttujat ovat työstä perheeseen suuntautuva ristiriita ja perheestä työhön suuntautuva ristiriita, joita tarkastelen ensin eri malleissa ja sitten yhdessä. Käsittelen puolison tukea analyysissa moderaattorina. Sitä mittaavat vastaajien arviot siitä, ovatko he saaneet puolisoltaan vanhemmuuteensa riittävästi konkreettista apua ja henkistä tukea vai eivät. Lisäksi olen huomioinut analyysissa keskeiset taustatekijät, joita ovat ikä, sosioekonominen asema, ansiotyötunnit viikossa, työaika, puolison kokopäivätyö sekä lasten lukumäärä perheessä.

Tulokset osoittavat, että työn ja perheen ristiriidan molemmat tyypit lisäävät isien psyykkistä kuormittuneisuutta tilastollisesti merkitsevästi. Sitä lisäävät hiukan myös lasten lukumäärä ja isän nuori ikä. Puolison riittävä sosiaalinen tuki suojaa isien psyykkistä hyvinvointia työn ja perheen ristiriidan kielteisiltä seurauksilta. Siksi ristiriita lisää psyykkistä kuormittuneisuutta lähinnä niillä isillä, jotka eivät saa puolisoltaan riittävästi tukea. Tämä puskurointivaikutus on havaittavissa ristiriidan molempien tyyppien kohdalla, kun tarkastelen niitä eri malleissa. Tutkimuksen johtopäätöksinä on, että työn ja perheen ristiriita on riski pienten lasten isien psyykkiselle hyvinvoinnille ja että puolison riittävä tuki on isille erittäin tärkeää. Tulokset nostavat esiin tarpeen kiinnittää nykyistä enemmän huomiota pienten lasten isien jaksamiseen, tukiverkostoihin sekä työn ja perheen yhteensovittamista tukeviin ratkaisuihin yhteiskunnassa ja työpaikoilla.