Adipocytokines in Osteoarthritis
Koskinen-Kolasa, Anna (2018)
Koskinen-Kolasa, Anna
Tampere University Press
2018
Farmakologia - Pharmacology
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2018-01-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0631-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0631-1
Tiivistelmä
Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus. Toistaiseksi siihen ei ole onnistuttu kehittämään parantavaa tai taudin etenemistä hidastavaa hoitoa. Nivelrikon riskitekijät tunnetaan hyvin, mutta niiden yhteys tautiprosessiin on monelta osin tuntematon. Nivelrikkoa hidastavien lääkeaineiden kehityksen kannalta on tärkeää saada uutta tietoa nivelrikkoon johtavista molekyylitason mekanismeista.
Lihavuus on merkittävä nivelrikon riskitekijä. Lihavuuden yhteyttä nivelrikkoon selittää osin kantaville nivelille kohdistuva ylimääräinen kuorma. Lihavuus on kuitenkin myös sorminivelrikon riskitekijä. Tämä viittaa siihen, että on olemassa jokin lihavuuteen liittyvä metabolinen tekijä (tai tekijöitä), joka välittää lihavuuden vaikutuksen niveliin systeemisesti, ts. verenkierron, ja edelleen nivelnesteen kautta.
Adiposytokiinit, eli adipokiinit, ovat rasvakudoksen erittämiä hormoneja. Alun perin adipokiinien havaittiin säätelevän ruokahalua ja toimivan kehon energiatasapainoa säätelevinä molekyyleinä. Sittemmin adipokiinien on huomattu säätelevän myös muita kehon toimintoja, kuten tulehdusreaktiota. Adipokiineja on löydetty myös nivelrikkonivelistä, ja niiden on hypotisoitu osallistuvan nivelsairauksien patogeneesiin.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kolmen adipokiinin, adiponektiinin, leptiinin ja resistiinin merkitystä nivelrikon patogeneesissa, ja niiden roolia lihavuutta ja nivelrikkoa yhdistävinä tekijöinä. Tavoitteena oli näin tuottaa uutta tietoa mahdollisista uusista nivelrikon lääkehoidon kohteista.
Tutkimusta varten kerättiin poikkileikkausaineisto sadalta polven tekonivelleikkauspotilaalta, sisältäen kliiniset tiedot, veri- ja nivelnestenäytteet, sekä rustonäytteet rustoviljelmää varten. Näytteistä analysoitiin adiponektiinin, leptiinin ja resistiinin pitoisuudet, ja verrattiin niitä nivelrikon patogeneesin kannalta tärkeiden tulehduksellisten välittäjäaineiden, mukaan lukien typpioksidin (engl. nitric oxide, NO), interleukiini-6:n (IL-6), ja katabolisten rustoa hajottavien entsyymien, matriksimetalloproteinaasien (MMP), pitoisuuksiin. Aineiston perusteella tutkittiin myös adipokiinien yhteyttä nivelrikon radiologiseen vakavuusasteeseen, nivelrikon biomarkkereihin sekä nivelrikon kliiniseen vaikeusastemittariin (Knee Society Score, KSS). Lisäksi adiponektiinin ja leptiinin vaikutuksia, sekä niitä välittäviä solunsisäisiä signalointireittejä ja säätelymekanismeja tutkittiin nivelrikkorusto- ja rustosoluviljelmissä.
Adiponektiini- ja leptiinipitoisuudet verenkierrossa ja nivelnesteessä, ja kaikkien kolmen adipokiinin pitoisuudet rustoviljelmässä olivat suurempia naisilla kuin miehillä. Leptiini korreloi vahvasti painoindeksin (BMI, body mass index) kanssa niin verenkierrosta, kuin myös nivelnesteestä ja rustoviljelmästä mitattuna.
Adiponektiinipitoisuus korreloi NO:n, IL-6:n, MMP-1:n, MMP-3:n ja MMP-13:n kanssa nivelnesteessä ja/tai rustoviljelmän elatusnesteessä. Adiponektiini lisäsi näiden tekijöiden tuottoa viljellyssä nivelrikkorustossa ja rustosoluissa. Vaikutusta välitti solunsisäinen MAPK (engl. mitogen-activated protein kinase) signalointireitti. Adiponektiini assosioitui myös nivelrikon verestä mitattaviin biomarkkereihin, COMP:iin (eng. cartilage oligomeric matrix protein) ja MMP-3:een sekä nivelrikon radiologiseen vaikeusasteeseen.
Leptiini korreloi MMP-1:n ja MMP-3:n pitoisuuksien kanssa nivelnesteessä lihavilla (BMI > 30 kg/m2) nivelrikkopotilailla. Leptiinipitoisuudet olivat korkeampia potilailla, joilla oli vakavampi nivelrikko KSS-luokituksen mukaisesti. Leptiini lisäsi NO:n, IL-6:n, IL-8:n, prostaglandiini E2 (PGE2):n, MMP-1:n, MMP-3:n ja MMP-13:n tuottoa rustoviljelmissä. Vaikutusta välittivät solunsisäiset MAPK, proteiinikinaasi C (PKC), janus kinaasi 3 (JAK3) ja NF-κB (engl. nuclear factor κB) -signalointireitit. Aiemmin sytokiinien vaikutuksia säätelevänä tunnetun solunsisäisen proteiinin, SOCS-3:n (engl. suppressor of cytokine signaling-3), todettiin estävän tutkimuksessa löydettyjä leptiinin haitallisia vaikutuksia rustosoluissa. SOCS-3:n ilmentyminen nivelrikkopotilaiden rustossa, kuten myös bioaktiivista leptiiniä sitovan liukoisen leptiinireseptorin (sOb-R:n) pitoisuus, olivat pienempiä lihavilla potilailla verrattuna muuhun potilasjoukkoon.
Nivelrikkoruston todettiin vapauttavan resistiiniä. Resistiinipitoisuus korreloi NO:n, IL-6:n, MMP-1:n, MMP-3:n ja MMP-13:n pitoisuuksiin nivelnesteessä ja/tai rustoviljelmän elatusnesteessä.
Tutkimuksessa löydetyt korrelaatiot adipokiinien ja tulehduksen välittäjäaineiden sekä rustoa hajottavien entsyymien välillä sekä havaitut adiponektiinin ja leptiinin tulehdusta lisäävät ja rustotuhoa voimistat vaikutukset viittaavat siihen, että näillä kolmella adipokiinilla on yhteys ja todennäköisesti haitallinen rooli nivelrikon taudinkulussa. Leptiini korreloi vahvasti painoindeksiin ja sen löydetyt yhteydet katabolisiin entsyymeihin riippuivat painoindeksistä. Tämä viittaa siihen, että leptiini on haitallinen tekijä nivelrikon kannalta etenkin lihavilla yksilöillä. Lihavilla potilailla havaittiin myös häiriytyneitä mekanismeja puskuroida leptiinin vaikutuksia: pienempi sOb-R-pitoisuus ja matalampi SOCS-3:n ilmentyminen rustossa muuhun potilasjoukkoon (BMI < 30 kg/m2) verrattuna. Tämä viittaa siihen, että lihavat henkilöt voivat ovat erityisen alttiita leptiinin haitallisille vaikutuksille.
Tutkimus loi uutta tietoa nivelrikon mekanismeista sekä lihavuuden, adipokiinien ja nivelrikon yhteyksistä. Tutkituilla adiponiineilla havaittiin olevan nivelrustovauriota edistäviä vaikutuksia ja kyseisiä adipokiineja sekä niiden vaikutusreittejä kannattaa jatkossa tutkia uusina lääkevaikutuskohteina nivelrikon ehkäisyssä / hoidossa, leptiiniä erityisesti lihavilla yksilöillä.
Lihavuus on merkittävä nivelrikon riskitekijä. Lihavuuden yhteyttä nivelrikkoon selittää osin kantaville nivelille kohdistuva ylimääräinen kuorma. Lihavuus on kuitenkin myös sorminivelrikon riskitekijä. Tämä viittaa siihen, että on olemassa jokin lihavuuteen liittyvä metabolinen tekijä (tai tekijöitä), joka välittää lihavuuden vaikutuksen niveliin systeemisesti, ts. verenkierron, ja edelleen nivelnesteen kautta.
Adiposytokiinit, eli adipokiinit, ovat rasvakudoksen erittämiä hormoneja. Alun perin adipokiinien havaittiin säätelevän ruokahalua ja toimivan kehon energiatasapainoa säätelevinä molekyyleinä. Sittemmin adipokiinien on huomattu säätelevän myös muita kehon toimintoja, kuten tulehdusreaktiota. Adipokiineja on löydetty myös nivelrikkonivelistä, ja niiden on hypotisoitu osallistuvan nivelsairauksien patogeneesiin.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kolmen adipokiinin, adiponektiinin, leptiinin ja resistiinin merkitystä nivelrikon patogeneesissa, ja niiden roolia lihavuutta ja nivelrikkoa yhdistävinä tekijöinä. Tavoitteena oli näin tuottaa uutta tietoa mahdollisista uusista nivelrikon lääkehoidon kohteista.
Tutkimusta varten kerättiin poikkileikkausaineisto sadalta polven tekonivelleikkauspotilaalta, sisältäen kliiniset tiedot, veri- ja nivelnestenäytteet, sekä rustonäytteet rustoviljelmää varten. Näytteistä analysoitiin adiponektiinin, leptiinin ja resistiinin pitoisuudet, ja verrattiin niitä nivelrikon patogeneesin kannalta tärkeiden tulehduksellisten välittäjäaineiden, mukaan lukien typpioksidin (engl. nitric oxide, NO), interleukiini-6:n (IL-6), ja katabolisten rustoa hajottavien entsyymien, matriksimetalloproteinaasien (MMP), pitoisuuksiin. Aineiston perusteella tutkittiin myös adipokiinien yhteyttä nivelrikon radiologiseen vakavuusasteeseen, nivelrikon biomarkkereihin sekä nivelrikon kliiniseen vaikeusastemittariin (Knee Society Score, KSS). Lisäksi adiponektiinin ja leptiinin vaikutuksia, sekä niitä välittäviä solunsisäisiä signalointireittejä ja säätelymekanismeja tutkittiin nivelrikkorusto- ja rustosoluviljelmissä.
Adiponektiini- ja leptiinipitoisuudet verenkierrossa ja nivelnesteessä, ja kaikkien kolmen adipokiinin pitoisuudet rustoviljelmässä olivat suurempia naisilla kuin miehillä. Leptiini korreloi vahvasti painoindeksin (BMI, body mass index) kanssa niin verenkierrosta, kuin myös nivelnesteestä ja rustoviljelmästä mitattuna.
Adiponektiinipitoisuus korreloi NO:n, IL-6:n, MMP-1:n, MMP-3:n ja MMP-13:n kanssa nivelnesteessä ja/tai rustoviljelmän elatusnesteessä. Adiponektiini lisäsi näiden tekijöiden tuottoa viljellyssä nivelrikkorustossa ja rustosoluissa. Vaikutusta välitti solunsisäinen MAPK (engl. mitogen-activated protein kinase) signalointireitti. Adiponektiini assosioitui myös nivelrikon verestä mitattaviin biomarkkereihin, COMP:iin (eng. cartilage oligomeric matrix protein) ja MMP-3:een sekä nivelrikon radiologiseen vaikeusasteeseen.
Leptiini korreloi MMP-1:n ja MMP-3:n pitoisuuksien kanssa nivelnesteessä lihavilla (BMI > 30 kg/m2) nivelrikkopotilailla. Leptiinipitoisuudet olivat korkeampia potilailla, joilla oli vakavampi nivelrikko KSS-luokituksen mukaisesti. Leptiini lisäsi NO:n, IL-6:n, IL-8:n, prostaglandiini E2 (PGE2):n, MMP-1:n, MMP-3:n ja MMP-13:n tuottoa rustoviljelmissä. Vaikutusta välittivät solunsisäiset MAPK, proteiinikinaasi C (PKC), janus kinaasi 3 (JAK3) ja NF-κB (engl. nuclear factor κB) -signalointireitit. Aiemmin sytokiinien vaikutuksia säätelevänä tunnetun solunsisäisen proteiinin, SOCS-3:n (engl. suppressor of cytokine signaling-3), todettiin estävän tutkimuksessa löydettyjä leptiinin haitallisia vaikutuksia rustosoluissa. SOCS-3:n ilmentyminen nivelrikkopotilaiden rustossa, kuten myös bioaktiivista leptiiniä sitovan liukoisen leptiinireseptorin (sOb-R:n) pitoisuus, olivat pienempiä lihavilla potilailla verrattuna muuhun potilasjoukkoon.
Nivelrikkoruston todettiin vapauttavan resistiiniä. Resistiinipitoisuus korreloi NO:n, IL-6:n, MMP-1:n, MMP-3:n ja MMP-13:n pitoisuuksiin nivelnesteessä ja/tai rustoviljelmän elatusnesteessä.
Tutkimuksessa löydetyt korrelaatiot adipokiinien ja tulehduksen välittäjäaineiden sekä rustoa hajottavien entsyymien välillä sekä havaitut adiponektiinin ja leptiinin tulehdusta lisäävät ja rustotuhoa voimistat vaikutukset viittaavat siihen, että näillä kolmella adipokiinilla on yhteys ja todennäköisesti haitallinen rooli nivelrikon taudinkulussa. Leptiini korreloi vahvasti painoindeksiin ja sen löydetyt yhteydet katabolisiin entsyymeihin riippuivat painoindeksistä. Tämä viittaa siihen, että leptiini on haitallinen tekijä nivelrikon kannalta etenkin lihavilla yksilöillä. Lihavilla potilailla havaittiin myös häiriytyneitä mekanismeja puskuroida leptiinin vaikutuksia: pienempi sOb-R-pitoisuus ja matalampi SOCS-3:n ilmentyminen rustossa muuhun potilasjoukkoon (BMI < 30 kg/m2) verrattuna. Tämä viittaa siihen, että lihavat henkilöt voivat ovat erityisen alttiita leptiinin haitallisille vaikutuksille.
Tutkimus loi uutta tietoa nivelrikon mekanismeista sekä lihavuuden, adipokiinien ja nivelrikon yhteyksistä. Tutkituilla adiponiineilla havaittiin olevan nivelrustovauriota edistäviä vaikutuksia ja kyseisiä adipokiineja sekä niiden vaikutusreittejä kannattaa jatkossa tutkia uusina lääkevaikutuskohteina nivelrikon ehkäisyssä / hoidossa, leptiiniä erityisesti lihavilla yksilöillä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4848]