"Sydämien sisällä on äiti ja isä" : taideperustainen tutkimus turvapaikanhakijalasten turvallisuuden tunteen rakentumisesta
Svärd, Oona (2017)
2017
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-12-22
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801111043
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801111043
Tiivistelmä
Tutkimus tarkasteli turvapaikanhakijalasten turvallisuuden tunnetta lapsilähtöisestä näkökulmasta. Pyrkimyksenä oli selvittää, mitkä tekijät tuovat turvapaikanhakijalapsille tunnetta turvallisuudesta ja miten turvallisuuden tunnetta aikaansaavat tekijät muuttuvat turvapaikanhaun mukanaan tuoman elämänmuutoksen myötä? Turvallisuuden rakentumista lähestyttiin tiedon sosiaalisen rakentumisen näkökulmasta. Aineistonkeruun menetelmänä käytettiin taideperustaista tutkimusotetta. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla turvallisuuden tunnetta aikaansaavia tekijöitä. Tutkimuksessa ei pyritty tekemään 11 lapsen otannasta yleistyksiä, vaan tuloksia tarkasteltiin ilmiön tasolla sekä suhteessa teoriataustaan.
Tutkimus sijoittui vastaanottokeskuksen kontekstiin, ja se järjestettiin osana lapsille suunnattua päivätoimintaa. Tutkimuksen informantteina toimivat 4–11-vuotiaat turvapaikanhakijalapset. Tutkimuksessa lapset tekivät kaksiosaisen kuvasarjan heille turvallisuuden tunnetta aikaansaavista tekijöistä. Kuvasarjan ensimmäinen osa sijoittui lasten kotimaahan. Toinen osio sijoittui vastaanottokeskukseen. Taidekuvien lisäksi aineistoon sisältyi narratiivinen osuus, jossa lapset kertoivat omin sanoin taidekuviensa sisällöstä. Kertomusten avulla pyrin välttymään kuvantulkinnallisilta väärinkäsityksiltä ja saamaan lasten äänen kuuluviin.
Turvallisuuden tunnetta aikaansaavat tekijät jaettiin kolmeen kategoriaan: 1. aineellisiin tekijöihin, 2. sosiaalisiin suhteisiin sekä 3. toimintaan. Aineelliset tekijät koostuivat tärkeistä paikoista ja tavaroista. Kodit, tai siihen verrattavissa olevat asuinpaikat, näkyivät jokaisen lapsen kuvataidetöissä, tosin vain tehtävänannon ensimmäisessä osassa. Aineellisista tekijöistä toimintaympäristöt sekä leikin mahdollistavat tavarat näyttäytyivät merkityksellisinä. Sosiaalisista tekijöistä perhe oli kaikilla läsnä molemmissa kuvasarjan osissa. Myös toiminnan ja vertaissuhteiden tärkeys näkyi tasaisesti taidekuvissa ja niistä kerrotuissa tarinoissa. Toiminnan rooli korostui etenkin kuvasarjan toisessa osiossa eli vastaanottokeskuksen kontekstissa, muuten painotuseroja kuvasarjojen välillä ei ollut havaittavissa.
Johtopäätöksenä todettiin, että turvapaikanhakijalasten turvallisuuden tunne rakentui olennaisesti sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Vuorovaikutussuhteista tärkeimpänä koettiin perhe. Perheenjäsenet toistuivat kuvissa ja kertomuksissa jokaisen turvallisuuden tunnetta aikaansaavan tekijän yhteydessä.
Tutkimus sijoittui vastaanottokeskuksen kontekstiin, ja se järjestettiin osana lapsille suunnattua päivätoimintaa. Tutkimuksen informantteina toimivat 4–11-vuotiaat turvapaikanhakijalapset. Tutkimuksessa lapset tekivät kaksiosaisen kuvasarjan heille turvallisuuden tunnetta aikaansaavista tekijöistä. Kuvasarjan ensimmäinen osa sijoittui lasten kotimaahan. Toinen osio sijoittui vastaanottokeskukseen. Taidekuvien lisäksi aineistoon sisältyi narratiivinen osuus, jossa lapset kertoivat omin sanoin taidekuviensa sisällöstä. Kertomusten avulla pyrin välttymään kuvantulkinnallisilta väärinkäsityksiltä ja saamaan lasten äänen kuuluviin.
Turvallisuuden tunnetta aikaansaavat tekijät jaettiin kolmeen kategoriaan: 1. aineellisiin tekijöihin, 2. sosiaalisiin suhteisiin sekä 3. toimintaan. Aineelliset tekijät koostuivat tärkeistä paikoista ja tavaroista. Kodit, tai siihen verrattavissa olevat asuinpaikat, näkyivät jokaisen lapsen kuvataidetöissä, tosin vain tehtävänannon ensimmäisessä osassa. Aineellisista tekijöistä toimintaympäristöt sekä leikin mahdollistavat tavarat näyttäytyivät merkityksellisinä. Sosiaalisista tekijöistä perhe oli kaikilla läsnä molemmissa kuvasarjan osissa. Myös toiminnan ja vertaissuhteiden tärkeys näkyi tasaisesti taidekuvissa ja niistä kerrotuissa tarinoissa. Toiminnan rooli korostui etenkin kuvasarjan toisessa osiossa eli vastaanottokeskuksen kontekstissa, muuten painotuseroja kuvasarjojen välillä ei ollut havaittavissa.
Johtopäätöksenä todettiin, että turvapaikanhakijalasten turvallisuuden tunne rakentui olennaisesti sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Vuorovaikutussuhteista tärkeimpänä koettiin perhe. Perheenjäsenet toistuivat kuvissa ja kertomuksissa jokaisen turvallisuuden tunnetta aikaansaavan tekijän yhteydessä.