Cochlear implantation in adults : Extended indications and quality of life
Härkönen, Kati (2018)
Tampere University Press
2018
Korva-, nenä- ja kurkkutautioppi - Otorhinolaryngology
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2018-01-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0638-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0638-0
Tiivistelmä
Kaksi hyvin kuulevaa korvaa mahdollistavat ihmisen tarkan kuulemisen hiljaisuudesta poikkeavissa olosuhteissa, joita arkielämässä on jatkuvasti. Yhdellä kuulevalla korvalla on vaikea tunnistaa, mistä suunnasta ääni kuuluu ja puheen erottaminen etenkin hälyssä on hankalaa. Tämä voi aiheuttaa vaikeuksia pärjätä työssä ja arjessa. Suomessa puheenkehityksen jälkeen kuuroutuneet aikuiset ovat perinteisesti saaneet yhden sisäkorvaistutteen. Yhden korvan kuuroutuminen on jätetty kuntouttamatta tai sitä on kuntoutettu luuankkuroidulla kuulokojeella (BCD), jossa ääni ohjataan kallon luun kautta toisen puolen terveen sisäkorvan aistittavaksi tai CROS-kojeella, jossa ääni lähetetään langattomasti kuuron korvan kuulokojeesta terveessä korvassa olevaan vastaanottimeen. Kahden kuulevan korvan hyötyjä ei kuitenkaan saavuteta näillä kuntoutusmuodoilla.
Ensimmäisessä tutkimuksessa vertasimme yhden vs kahden sisäkorvaistutteen vaikutusta 15 puheenkehityksen jälkeen kuuroutuneella aikuispotilaalla. Selvitimme potilaiden elämänlaatua, kuulemisen laatua, työssä pärjäämistä ja työstressiä niihin soveltuvin kyselylomakkein. Suuntakuulo ja puheenerotus hälyssä mitattiin.
Tutkimustulokset osoittivat, että potilaat hyötyivät toisesta sisäkorvaistutteesta ja he kokivat elämänlaadun, kuulemisen laadun ja työkyvyn parantuneen merkitsevästi. Lisäksi suuntakuulo ja kuuleminen hälyssä parantuivat ja näiden seurauksena kommunikaatio helpottui esimerkiksi työkavereiden kesken. Potilaat kokivat myös masennuksen ja ahdistuksen oireiden lievittyneen ja he saivat toisesta istutteesta lähes yhtä suuren avun kuin ensimmäisestä.
Toisessa tutkimuksessa tutkimme yhden sisäkorvaistutteen vaikutusta seitsemällä toispuolisesti kuuroutuneella aikuisella. Potilaiden elämänlaatua, kuulemisen laatua, työssä pärjäämistä ja työstressiä mitattiin niihin soveltuvin kyselylomakkein. Suuntakuulo ja puheenerotus hälyssä mitattiin.
Tulosten mukaan potilaiden elämänlaatu, kuulemisen laatu ja työkyky parantuivat merkitsevästi. Lisäksi suuntakuulo ja kuuleminen hälyssä parantuivat. Myös tinnitus vähentyi leikatussa korvassa sisäkorvaistutteen saamisen jälkeen.
Kolmannessa tutkimuksessa selvitimme äkillisen etiologialtaan tuntemattoman sisäkorvaperäisen kuulonlaskun aiheuttamaa pitkäaikaisvaikutusta kuuloon, elämänlaatuun, kuulemisen laatuun, työstressiin, tinnitukseen ja tasapainoon 172 potilaalla. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, oliko kuulo korjaantunut normaaliksi vai ei lyhyen seurannan aikana.
Kahdeksan vuoden seurannan aikana huonon ennusteen merkkejä äkillisessä sisäkorvaperäisessä kuulonlaskussa olivat suuri kuulonlasku alkutilanteessa sekä huimaus ja korkeampi ikä tapahtumahetkellä. Niillä potilailla, joiden kuulo korjaantui seurannassa, oli merkitsevästi parempi elämänlaatu, kuulemisen laatu ja heillä oli vähemmän tinnitusta ja huimausta. PTA (puhealueen kuulokynnysten keskiarvo) sairastuneessa korvassa laski 7 dB HL ja terveen korvan lasku oli 6 dB HL kahdeksan vuoden seurannan aikana. Iän mukainen kuulonlasku oli molemmissa korvissa samanlaista, eikä äkillinen kuulonlasku näyttänyt kiihdyttävän sitä. Kumulatiivinen uusiutuminen oli 3,5 % seurannan aikana.
Neljännessä tutkimuksessa arvioimme elektroakustisen sisäkorvaistutteen pitkäaikaisvaikutusta elämänlaatuun, kuulemisen laatuun ja työkykyyn kahdeksalla aikuispotilaalla ja vertasimme tuloksia tutkimuksen I ja II potilaisiin.
Elektroakustisten sisäkorvaistutepotilaiden jäännöskuulo säilyi leikkauksessa. 3,6-vuoden seurannassa kuulokynnykset 125–500 Hz taajuuksilla laskivat keskimäärin 15 dB leikatussa korvassa. Suuntakuulo oli yhtä hyvä elektroakustisella, kahdella sisäkorvaistutteella ja toispuoleiseen kuurouteen istutteen saaneilla potilailla.
Tutkimuksemme osoittivat, että kahdella korvalla kuuleminen paransi elämänlaatua ja kuulemisen laatua kaikissa tutkimusryhmissämme. Työssä selviytyminen, suuntakuulo ja hälyssä kuuleminen olivat myös merkitsevästi parempaa kahdella kuulevalla korvalla.
Ensimmäisessä tutkimuksessa vertasimme yhden vs kahden sisäkorvaistutteen vaikutusta 15 puheenkehityksen jälkeen kuuroutuneella aikuispotilaalla. Selvitimme potilaiden elämänlaatua, kuulemisen laatua, työssä pärjäämistä ja työstressiä niihin soveltuvin kyselylomakkein. Suuntakuulo ja puheenerotus hälyssä mitattiin.
Tutkimustulokset osoittivat, että potilaat hyötyivät toisesta sisäkorvaistutteesta ja he kokivat elämänlaadun, kuulemisen laadun ja työkyvyn parantuneen merkitsevästi. Lisäksi suuntakuulo ja kuuleminen hälyssä parantuivat ja näiden seurauksena kommunikaatio helpottui esimerkiksi työkavereiden kesken. Potilaat kokivat myös masennuksen ja ahdistuksen oireiden lievittyneen ja he saivat toisesta istutteesta lähes yhtä suuren avun kuin ensimmäisestä.
Toisessa tutkimuksessa tutkimme yhden sisäkorvaistutteen vaikutusta seitsemällä toispuolisesti kuuroutuneella aikuisella. Potilaiden elämänlaatua, kuulemisen laatua, työssä pärjäämistä ja työstressiä mitattiin niihin soveltuvin kyselylomakkein. Suuntakuulo ja puheenerotus hälyssä mitattiin.
Tulosten mukaan potilaiden elämänlaatu, kuulemisen laatu ja työkyky parantuivat merkitsevästi. Lisäksi suuntakuulo ja kuuleminen hälyssä parantuivat. Myös tinnitus vähentyi leikatussa korvassa sisäkorvaistutteen saamisen jälkeen.
Kolmannessa tutkimuksessa selvitimme äkillisen etiologialtaan tuntemattoman sisäkorvaperäisen kuulonlaskun aiheuttamaa pitkäaikaisvaikutusta kuuloon, elämänlaatuun, kuulemisen laatuun, työstressiin, tinnitukseen ja tasapainoon 172 potilaalla. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, oliko kuulo korjaantunut normaaliksi vai ei lyhyen seurannan aikana.
Kahdeksan vuoden seurannan aikana huonon ennusteen merkkejä äkillisessä sisäkorvaperäisessä kuulonlaskussa olivat suuri kuulonlasku alkutilanteessa sekä huimaus ja korkeampi ikä tapahtumahetkellä. Niillä potilailla, joiden kuulo korjaantui seurannassa, oli merkitsevästi parempi elämänlaatu, kuulemisen laatu ja heillä oli vähemmän tinnitusta ja huimausta. PTA (puhealueen kuulokynnysten keskiarvo) sairastuneessa korvassa laski 7 dB HL ja terveen korvan lasku oli 6 dB HL kahdeksan vuoden seurannan aikana. Iän mukainen kuulonlasku oli molemmissa korvissa samanlaista, eikä äkillinen kuulonlasku näyttänyt kiihdyttävän sitä. Kumulatiivinen uusiutuminen oli 3,5 % seurannan aikana.
Neljännessä tutkimuksessa arvioimme elektroakustisen sisäkorvaistutteen pitkäaikaisvaikutusta elämänlaatuun, kuulemisen laatuun ja työkykyyn kahdeksalla aikuispotilaalla ja vertasimme tuloksia tutkimuksen I ja II potilaisiin.
Elektroakustisten sisäkorvaistutepotilaiden jäännöskuulo säilyi leikkauksessa. 3,6-vuoden seurannassa kuulokynnykset 125–500 Hz taajuuksilla laskivat keskimäärin 15 dB leikatussa korvassa. Suuntakuulo oli yhtä hyvä elektroakustisella, kahdella sisäkorvaistutteella ja toispuoleiseen kuurouteen istutteen saaneilla potilailla.
Tutkimuksemme osoittivat, että kahdella korvalla kuuleminen paransi elämänlaatua ja kuulemisen laatua kaikissa tutkimusryhmissämme. Työssä selviytyminen, suuntakuulo ja hälyssä kuuleminen olivat myös merkitsevästi parempaa kahdella kuulevalla korvalla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4865]