Institutionaalisen koulun strategiset käytännöt : Diskursiivinen lähestymistapa
Engblom-Pelkkala, Kristiina (2018)
Engblom-Pelkkala, Kristiina
Tampere University Press
2018
Kunnallistalous - Local Public Economics
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2018-01-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0625-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0625-0
Tiivistelmä
Koulutus on ollut keskeinen arvo suomalaisille koko olemassa olonsa ajan. Koulua on pidetty merkittävänä instituutiona, yhteiskuntamme ja kulttuurimme rakentajana. Nämä kansalliset arvot ovat heijastuneet yhteiskunta- ja koulutuspolitiikkaan, joilla on pärjätty maailmanlaajuisesti ja erotuttu muista. Se, miten koulutus on järjestetty, johdettu ja ohjattu, on ollut jatkuvan jännitteisen keskustelun kohteena, sillä koulutusjärjestelmällä toteutetaan koulutuspolitiikkaa. Koulu instituutiona on osoittautunut varsin pysyväksi ja vahvaksi, vaikka nykykouluun kohdistuu yhteiskunnan muutoksessa runsaasti erilaisia vaateita.
Olen tutkinut strategiaa ja johtamista institutionaalisessa koulussa ja sen toimintaympäristössä. Olen halunnut tavoittaa koulun institutionaalisen olemuksen ja yhdistää sen sosiaalisiin käytäntöihin. Kohdistan tarkasteluni kouluinstituutioon ja sen strategiseen johtamiseen käytännössä ja käytäntönä. Strategialla tarkoitan yhteisesti jaettua ymmärrystä organisaation päämääristä. Tutkimus edustaa vuorovaikutuksen, kielen ja käytäntöjen tutkimusta, joka on uudenlainen näkökulma strategioiden ja strategiatyön tutkimuksessa. Tutkimuksen laaja strategianäkemys eroaa perinteisestä strategisesta tutkimuksesta. Se korostaa organisaation jokaisen toimijan merkitystä siinä, miten strategia toteutuu käytäntönä. Strategia-käsitykseeni sisältyy ajatus julkisen talouden niukkojen taloudellisten ja inhimillisten voimavarojen tietoisesta kohdentumisesta, jotta tavoitellut, koulutuspoliittiset ja pedagogiset päämäärät voidaan saavuttaa. Koulun strategisessa johtamisessa inhimilliset voimavarat ja annettavan opetuksen laadukkaat sisällöt rakentavat yhdessä tätä kokonaisuutta.
Tutkimuksessani etsin uusia tapoja tarkastella strategiaa ja tehdä strategiatyötä käytännössä ja arjessa. Tahdon pohtia, mikä merkitys on organisaation jäsenillä ja heidän toiminnallaan strategian käytäntöön viemisessä. Valtion ohjaus ja kuntien strateginen johtaminen nähdään tutkimuksessa instituutioiden keinoina ohjata toimintaa toivottuun suuntaan. Kuntaorganisaation tasolla opetustoimen strateginen johtaminen tuo esiin kunnallisen päätöksenteon merkityksen ja dualistisen hallintomallin. Yksilötasolla kiinnostuksen kohteena ovat oppilaitosjohdon diskurssit strategisesta johtamisesta käytäntönä.
Tutkimusotteeksi olen valinnut abduktion eli teoriasidonnaisen tutkimuksen, joka sijoittuu teoria- ja aineistolähtöisen tutkimuksen välimaastoon. Teorian ja empirian keskinäinen suhde on tämän tutkimuksen perusta. Abduktiivinen tutkimusote mahdollistaa vahvan empiirisen lähestymistavan, ja käydä teorian ja empirian välistä vuo-ropuhelua läpi työn. Tutkimuksen metodologia pohjautuu kriittiseen teoriaan.
Käytän diskurssianalyyttistä lähestymistapaa, jonka avulla tarkastelen strategiaa käytäntönä, osana institutionaalista ja sosiaalista todellisuutta, jota kielen ja toiminnan kautta tuotamme. Tiivistetysti teen tutkimuksessani diskursiivista strategian praktista analyysia. Työni on monitieteinen tutkimus, jossa minulla on ollut mahdollisuus tarkastella koulua ja sen johtamista hallinnon ja kasvatustieteen sekä kuntatalouden näkökulmista.
Tutkimusaineiston keskiön muodostaa 52 haastattelua, joiden tarkastelussa olen käyttänyt kategoria-analyysiä. Koulun toimintaympäristöä tutkin poliittisten toimijoiden ja hallinnon keskeisten vaikuttajien näkökulmasta. Koulun strategista johtamista analysoin rehtori-profession valottamana. Liitän näin institutionaalisen ja strategisen tarkastelun yhteiskunnalliseen konkretiaan ja käytäntöön tutkimalla politiikan, järjestelmien ja organisaation toimintaa sekä yleisesti että yksilöiden diskursseina. Olen kiinnostunut siitä, miten institutionaalista todellisuutta rakennetaan ja strategiaa toteutetaan sosiaalisena käytäntönä koulun johtamisessa. Oppilaitosjohtamisen diskursseja analysoin käytäntöjen nelikentässä, josta on saatu neljä kategoriaa: hallinnon diskur-siiviset käytännöt, arjen diskursiiviset käytännöt, rehtorin diskursiiviset ammattikäytännöt ja diskursiiviset yhteistyökäytännöt. Kategorisoinnin pohjalta on aineisto analysoitu ja siitä on tehty synteesi, josta muotoutui kahdeksan erilaista eetosta. Ne rakentavat kuvaa nykykoulusta ja sen johtamisesta. Rehtori on koulussa keskeinen vaikuttaja, mutta hänen johtamistyötään hankaloittavat valtion moninainen ohjaus, koulun vaikeasti muutettavat käytännöt ja se, miten koulua kohdellaan talouden yksikkönä. Kuntien tehtävien voimakkaasti muuttuessa, nousee koulu kunnan koko palvelutuotannon keskiöön. Tähän mahdollisuuteen tulee koulun tarttua.
Olen tutkinut strategiaa ja johtamista institutionaalisessa koulussa ja sen toimintaympäristössä. Olen halunnut tavoittaa koulun institutionaalisen olemuksen ja yhdistää sen sosiaalisiin käytäntöihin. Kohdistan tarkasteluni kouluinstituutioon ja sen strategiseen johtamiseen käytännössä ja käytäntönä. Strategialla tarkoitan yhteisesti jaettua ymmärrystä organisaation päämääristä. Tutkimus edustaa vuorovaikutuksen, kielen ja käytäntöjen tutkimusta, joka on uudenlainen näkökulma strategioiden ja strategiatyön tutkimuksessa. Tutkimuksen laaja strategianäkemys eroaa perinteisestä strategisesta tutkimuksesta. Se korostaa organisaation jokaisen toimijan merkitystä siinä, miten strategia toteutuu käytäntönä. Strategia-käsitykseeni sisältyy ajatus julkisen talouden niukkojen taloudellisten ja inhimillisten voimavarojen tietoisesta kohdentumisesta, jotta tavoitellut, koulutuspoliittiset ja pedagogiset päämäärät voidaan saavuttaa. Koulun strategisessa johtamisessa inhimilliset voimavarat ja annettavan opetuksen laadukkaat sisällöt rakentavat yhdessä tätä kokonaisuutta.
Tutkimuksessani etsin uusia tapoja tarkastella strategiaa ja tehdä strategiatyötä käytännössä ja arjessa. Tahdon pohtia, mikä merkitys on organisaation jäsenillä ja heidän toiminnallaan strategian käytäntöön viemisessä. Valtion ohjaus ja kuntien strateginen johtaminen nähdään tutkimuksessa instituutioiden keinoina ohjata toimintaa toivottuun suuntaan. Kuntaorganisaation tasolla opetustoimen strateginen johtaminen tuo esiin kunnallisen päätöksenteon merkityksen ja dualistisen hallintomallin. Yksilötasolla kiinnostuksen kohteena ovat oppilaitosjohdon diskurssit strategisesta johtamisesta käytäntönä.
Tutkimusotteeksi olen valinnut abduktion eli teoriasidonnaisen tutkimuksen, joka sijoittuu teoria- ja aineistolähtöisen tutkimuksen välimaastoon. Teorian ja empirian keskinäinen suhde on tämän tutkimuksen perusta. Abduktiivinen tutkimusote mahdollistaa vahvan empiirisen lähestymistavan, ja käydä teorian ja empirian välistä vuo-ropuhelua läpi työn. Tutkimuksen metodologia pohjautuu kriittiseen teoriaan.
Käytän diskurssianalyyttistä lähestymistapaa, jonka avulla tarkastelen strategiaa käytäntönä, osana institutionaalista ja sosiaalista todellisuutta, jota kielen ja toiminnan kautta tuotamme. Tiivistetysti teen tutkimuksessani diskursiivista strategian praktista analyysia. Työni on monitieteinen tutkimus, jossa minulla on ollut mahdollisuus tarkastella koulua ja sen johtamista hallinnon ja kasvatustieteen sekä kuntatalouden näkökulmista.
Tutkimusaineiston keskiön muodostaa 52 haastattelua, joiden tarkastelussa olen käyttänyt kategoria-analyysiä. Koulun toimintaympäristöä tutkin poliittisten toimijoiden ja hallinnon keskeisten vaikuttajien näkökulmasta. Koulun strategista johtamista analysoin rehtori-profession valottamana. Liitän näin institutionaalisen ja strategisen tarkastelun yhteiskunnalliseen konkretiaan ja käytäntöön tutkimalla politiikan, järjestelmien ja organisaation toimintaa sekä yleisesti että yksilöiden diskursseina. Olen kiinnostunut siitä, miten institutionaalista todellisuutta rakennetaan ja strategiaa toteutetaan sosiaalisena käytäntönä koulun johtamisessa. Oppilaitosjohtamisen diskursseja analysoin käytäntöjen nelikentässä, josta on saatu neljä kategoriaa: hallinnon diskur-siiviset käytännöt, arjen diskursiiviset käytännöt, rehtorin diskursiiviset ammattikäytännöt ja diskursiiviset yhteistyökäytännöt. Kategorisoinnin pohjalta on aineisto analysoitu ja siitä on tehty synteesi, josta muotoutui kahdeksan erilaista eetosta. Ne rakentavat kuvaa nykykoulusta ja sen johtamisesta. Rehtori on koulussa keskeinen vaikuttaja, mutta hänen johtamistyötään hankaloittavat valtion moninainen ohjaus, koulun vaikeasti muutettavat käytännöt ja se, miten koulua kohdellaan talouden yksikkönä. Kuntien tehtävien voimakkaasti muuttuessa, nousee koulu kunnan koko palvelutuotannon keskiöön. Tähän mahdollisuuteen tulee koulun tarttua.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4549]