Vieraannuttaminen : sosiaalityöntekijöiden näkemys vieraannuttamisen ehkäisemisestä
Lainio-Jaakkola, Johanna (2017)
2017
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma, Pori - Degree Programme in Social Work, Pori
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-12-19
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801041014
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201801041014
Tiivistelmä
Tutkielmani motiivina on vieraannuttamisen esille nostaminen sekä sen ammatillinen ehkäiseminen sosiaalityössä. Vieraannuttaminen tässä tutkielmassa tarkoittaa, että toinen vanhempi käytöksellään vieraannuttaa lasta avioerotilanteissa toisesta vanhemmasta, siten että lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhde vaikeutuu vieraannuttamisen johdosta. Suomessa vieraannuttamisen kanssa työskentelee monia ammattikuntia ja pelkästään sosiaalityössä eri toimenkuvissa lukuisia sosiaalityöntekijöitä.
Tutkielmassani tarkastelen vieraannuttamisilmiötä siihen puuttumisen ja sen ehkäisemisen näkökulmasta sosiaalityön käytännöissä. Tarkoituksenani on selvittää, millaisia haasteita sosiaalityöntekijät kohtaavat vieraannuttamisen kanssa työskennellessään ja miten he puuttuvat haasteelliseen aiheeseen omassa työssänsä. Selvitän myös millaista tukea he toivovat saavansa ja miltä tahoilta vieraannuttamistapauksissa.
Tutkielmani aineisto koostuu yhteensä 31 lastensuojelun ja perheneuvolan sosiaalityöntekijän sekä lastenvalvojien vastauksista. Aineisto on kerätty puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla SurveyMonkey-sovellutuksella. Kysely toteutettiin kevään 2017 aikana.
Tutkimusmenetelmäni on kvalitatiivinen ja aineisto on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Kiintymyssuhdeteoria toimii tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä, jonka kautta tarkastelen vieraannuttamisilmiön vaikutusta perheen kiintymyssuhteisiin vanhempien avioerotilanteissa. Lapsi rakentaa kiintymyssuhdetta heti syntymästään asti äitiin ja isään. Vanhempien erotilanteissa kiintymyssuhde saattaa muuttua tai jopa katketa kokonaan ja joskus näissä tilanteissa voi olla kyseessä vieraannuttaminen.
Tutkimustuloksista on huomattavissa, kuinka vaikeasta asiasta vieraannuttamisessa on kyse. Vieraannuttamisen koetaan olevan haasteellinen aihe tunnistaa. Keskeisenä tuloksena näkyivät koulutuksen puute tai riittämättömyys vieraannuttamiseen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn toteuttamiseksi. Tämän lisäksi sosiaalityöntekijöillä ei ollut työnsä tukena selkeitä toimintatapoja. Käytetyimpänä toimintatapana heillä oli keskustelu, jossa pyrittiin tuomaan vanhemmille esille lapsen etua ja oikeuksia. Haasteista suurimpina näyttäytyivät vanhempien yhteistyökyvyttömyys vieraannuttamistilanteissa, vieraannuttamisen tunnistaminen sekä siihen puuttumisen vaikeus. Tärkeänä kehittämisasiana esille nousivat vastaajien enemmistöllä toimintamallien kehittäminen sekä vanhempien eron aikaisen työskentelyn varhainen ja vahva tuki. Myös yhteistyökumppaneiden ja moniammatillisuuden rakentaminen vieraannuttamistyöskentelyssä koettiin tärkeänä.
Tutkielmassani tarkastelen vieraannuttamisilmiötä siihen puuttumisen ja sen ehkäisemisen näkökulmasta sosiaalityön käytännöissä. Tarkoituksenani on selvittää, millaisia haasteita sosiaalityöntekijät kohtaavat vieraannuttamisen kanssa työskennellessään ja miten he puuttuvat haasteelliseen aiheeseen omassa työssänsä. Selvitän myös millaista tukea he toivovat saavansa ja miltä tahoilta vieraannuttamistapauksissa.
Tutkielmani aineisto koostuu yhteensä 31 lastensuojelun ja perheneuvolan sosiaalityöntekijän sekä lastenvalvojien vastauksista. Aineisto on kerätty puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla SurveyMonkey-sovellutuksella. Kysely toteutettiin kevään 2017 aikana.
Tutkimusmenetelmäni on kvalitatiivinen ja aineisto on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Kiintymyssuhdeteoria toimii tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä, jonka kautta tarkastelen vieraannuttamisilmiön vaikutusta perheen kiintymyssuhteisiin vanhempien avioerotilanteissa. Lapsi rakentaa kiintymyssuhdetta heti syntymästään asti äitiin ja isään. Vanhempien erotilanteissa kiintymyssuhde saattaa muuttua tai jopa katketa kokonaan ja joskus näissä tilanteissa voi olla kyseessä vieraannuttaminen.
Tutkimustuloksista on huomattavissa, kuinka vaikeasta asiasta vieraannuttamisessa on kyse. Vieraannuttamisen koetaan olevan haasteellinen aihe tunnistaa. Keskeisenä tuloksena näkyivät koulutuksen puute tai riittämättömyys vieraannuttamiseen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn toteuttamiseksi. Tämän lisäksi sosiaalityöntekijöillä ei ollut työnsä tukena selkeitä toimintatapoja. Käytetyimpänä toimintatapana heillä oli keskustelu, jossa pyrittiin tuomaan vanhemmille esille lapsen etua ja oikeuksia. Haasteista suurimpina näyttäytyivät vanhempien yhteistyökyvyttömyys vieraannuttamistilanteissa, vieraannuttamisen tunnistaminen sekä siihen puuttumisen vaikeus. Tärkeänä kehittämisasiana esille nousivat vastaajien enemmistöllä toimintamallien kehittäminen sekä vanhempien eron aikaisen työskentelyn varhainen ja vahva tuki. Myös yhteistyökumppaneiden ja moniammatillisuuden rakentaminen vieraannuttamistyöskentelyssä koettiin tärkeänä.