Yksintulleet alaikäiset turvapaikanhakijat Suomessa : turvallisuus lapsen oikeuksien sopimuksen keskeisten periaatteiden valossa

Abstract

Tutkielman aiheena on Suomeen yksin alaikäisenä saapuneet turvapaikanhakijat ja lapsen oikeuksien sopimuksen keskeisten periaatteiden toteutuminen heidän kohdallaan. Lapsen oikeuksien komitea on määritellyt sopimuksen ydinperiaatteiksi artiklat 2 (syrjimättömyys), 3 (lapsen etu), 6 (oikeus elämään) sekä 12 (oikeus mielipiteeseen ja tulla kuulluksi). Lisäksi tutkielmassa käsitellään artiklaa 10 (perheen jälleenyhdistäminen), sillä sen voi nähdä alaikäisten yksintulleiden turvapaikanhakijoiden kannalta keskeiseksi. Tutkimuksen teoreettisena pohjana on inhimillinen turvallisuus ja sen seitsemän turvallisuuden muotoa (taloudellinen, ruoka, ympäristö, terveys, henkilökohtainen, yhteisöllinen ja poliittinen). Tutkimuksen lähtökohtana on, että alaikäinen yksintullut turvapaikanhakija on kiistatta toimija kansainvälisessä ympäristössä ylittäessään suvereenien valtioiden rajoja ja hakiessaan turvapaikkaa toisesta valtiosta, mutta toisaalta erityisen haavoittuvaiseen ryhmään kuuluva yksilö ollessaan sekä pakolainen että lapsi. Yleissopimus lapsen oikeuksista on maailman laajimmin ratifioitu kansainvälinen ihmisoikeussopimus, jonka Suomi on myös ratifioinut. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten tällainen YK-tasoinen sopimus näkyy käytännössä sen ratifioineen valtion toiminnassa, eli miten sopimuksen keskeiset periaatteet toteutuvat yksintulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden kohdalla lainsäädännössä ja käytänteissä sekä miten nämä periaatteet vastaavat turvallisuuteen inhimillisen turvallisuuden määrittelemällä tavalla.

Analyysin kohteena on alaikäisiin yksintulleisiin turvapaikanhakijoihin keskeisimmin vaikuttava suomalainen lainsäädäntö, eli ulkomaalaislaki (30.4.2004/301), laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta (17.6.2011/746) sekä laki kotoutumisen edistämisestä (30.12.2010/1386), maahanmuuttopoliittiset muutokset Juha Sipilän hallituskaudella sekä lapsen oikeuksien komitean soveltuvat yleiskommentit. Analyysissa selviää, että lapsen oikeuksien sopimuksen keskeiset periaatteet näkyvät Suomen lainsäädännössä selvästi, ainoana poikkeuksena lapsen kuulemiseen liittyvä ikäraja, joka ei ole komitean suositusten mukainen. Ongelmana onkin pitkälti sopimuksen julistuksenomaisuus ja monitulkintaisuus. Esimerkiksi käsite lapsen edusta on vaikea määritellä ja perheenyhdistämisen suhteen on sopimuksen puitteissakin mahdollista päätyä eri lopputuloksiin. Turvallisuuden kannalta Suomeen tullessaan alaikäisen yksintulleen turvapaikanhakijan hengissä selviytymiseen liittyvät turvallisuuskysymykset yleensä poistuvat, mutta niiden tilalle saattaa tulla erilaisia kysymyksiä, jotka liittyvät perheen turvan puutteeseen, syrjintään ja kehittymisen edellytyksiin. Heidän turvallisuutensa suhteessa ruokaan, ympäristöön, terveyteen ja toimeentuloon ovat Suomessa pitkälti turvattuja, mutta yksilöllinen turvallisuus vaihtelee riippuen esimerkiksi maahanmuuttoasenteista ja yhteisöllinen turvallisuus siitä saako lapsi perheenyhdistämisen kautta perheensä Suomeen tai tuleeko hän osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tämä riippuu myös yksilöstä itsestään, ei vain valtion toimista.