Darinkielisten S2-oppijoiden fonologinen tietoisuus
Saarelainen, Tiina (2017)
Saarelainen, Tiina
2017
Suomen kielen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Finnish Language
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-12-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712293026
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712293026
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tutkittiin, kuinka aikuiset darin kielen puhujat erottavat suomen vokaaleja toisistaan ja kuulevat eri äänteiden kvantiteettieroja. Tutkimuksella haluttiin vastata muun muassa kysymykseen, kuinka fonologinen tietoisuus kehittyy lukutaidon kehittyessä. Informantteja oli yhteensä 11 ja heidät jaettiin kahteen ryhmään A ja B sen mukaan, olivatko he saaneet kotimaassaan formaalia kouluopetusta. Suomen kielen opetusta informantit saivat noin kolmesta neljään tuntia viikossa eräässä suomalaisessa vastaanottokeskuksessa, jossa he asuivat turvapaikkaprosessinsa aikana. Kaikkien informanttien suomen kielen taito oli alkeistasolla, ja lisäksi A-ryhmän jäsenet opettelivat lukemisen ja kirjoittamisen perusteita.
Tutkimusta varten laadittiin fonologisen tietoisuuden testi, jossa vastaajat kuuntelivat nauhalta esimerkkisanoja. Niiden pohjalta he vastasivat kysymyksiin, joissa kysyttiin muun muassa, kuuluuko jokin äänne sanassa ja mikä kuulluista sanoista kuulostaa erilaiselta muihin verrattuna. Kävi ilmi, että kotimaassaan Afganistanissa kouluja käyneet vastaajat, joilla oli vähintään äidinkielensä luku- ja kirjoitustaito, pärjäsivät testissä paremmin riippumatta siitä, kuinka kauan he Suomessa olivat viettäneet aikaa. Koulua käymättömät vastaajat tekivät testin kaksi kertaa, ja pärjäsivät jälkimmäisellä kerralla paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta eivät yhtä hyvin kuin koulutettujen ryhmä.
Hankaluuksia darinkielisille vastaajille tuotti suomen kielen äänteiden e ja ä, u ja y sekä u ja o erottaminen toisistaan. Kaikista vaikein oli y-äänne, jota ei heidän äidinkielessään esiinny. Lisäksi esimerkiksi ä- ja a-äänteen erottamisessa oli vaikeuksia. Molemmissa ryhmissä vokaalien kvantiteetin tunnistaminen sujui hieman paremmin kuin konsonanttien kvantiteetin tunnistaminen. Tutkimuksessa selvisi myös, että suomen kielelle yleisen konsonantin t kvantiteetin vaihtelua ei ollut sen helpompi oppia kuin muidenkaan klusiilien.
Tutkimusta varten laadittiin fonologisen tietoisuuden testi, jossa vastaajat kuuntelivat nauhalta esimerkkisanoja. Niiden pohjalta he vastasivat kysymyksiin, joissa kysyttiin muun muassa, kuuluuko jokin äänne sanassa ja mikä kuulluista sanoista kuulostaa erilaiselta muihin verrattuna. Kävi ilmi, että kotimaassaan Afganistanissa kouluja käyneet vastaajat, joilla oli vähintään äidinkielensä luku- ja kirjoitustaito, pärjäsivät testissä paremmin riippumatta siitä, kuinka kauan he Suomessa olivat viettäneet aikaa. Koulua käymättömät vastaajat tekivät testin kaksi kertaa, ja pärjäsivät jälkimmäisellä kerralla paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta eivät yhtä hyvin kuin koulutettujen ryhmä.
Hankaluuksia darinkielisille vastaajille tuotti suomen kielen äänteiden e ja ä, u ja y sekä u ja o erottaminen toisistaan. Kaikista vaikein oli y-äänne, jota ei heidän äidinkielessään esiinny. Lisäksi esimerkiksi ä- ja a-äänteen erottamisessa oli vaikeuksia. Molemmissa ryhmissä vokaalien kvantiteetin tunnistaminen sujui hieman paremmin kuin konsonanttien kvantiteetin tunnistaminen. Tutkimuksessa selvisi myös, että suomen kielelle yleisen konsonantin t kvantiteetin vaihtelua ei ollut sen helpompi oppia kuin muidenkaan klusiilien.