Käänteinen oppiminen alakoulussa : tavoitetyöskentely opettajan, vanhempien ja oppilaiden kokemana

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää opettajan, vanhempien ja oppilaiden kokemuksia käänteisen oppimisen mukaisesta opetusmenetelmästä, josta käytetään nimitystä tavoitetyöskentely. Käänteisessä oppimisessa on kyse sellaisen oppimiskulttuurin luomisesta, jossa tuetaan oppilaiden autonomiaa ja yhteisöllistä oppimista. Tavoitetyöskentely on yhdenlainen sovellus käänteisestä oppimisesta.

Kyseessä on fenomenologisen tutkimussuuntauksen piirteitä sisältävä laadullinen tutkimus. Tutkimukseen osallistui yksi tavoitetyöskentelyä toteuttanut opettaja, 14 tavoitetyöskentelyyn osallistunutta oppilasta yhdeltä luokalta sekä 12 oppilaiden vanhempaa. Tutkimuksessa käytettiin aineisto- ja menetelmätriangulaatiota. Opettajan aineisto kerättiin avoimen haastattelun avulla, vanhempien aineisto sähköisten laadullisten kyselyjen avulla ja oppilaiden aineisto sekä kirjallisten laadullisten kyselyjen ja päiväkirjakirjoitusten että teemahaastatteluina toteutettujen ryhmähaastattelujen avulla. Tavoitetyöskentely ei ollut enää tutkimuksen teon aikaan luokalla käytössä, mutta opettaja oli käyttänyt sitä luokan kanssa kahtena aiempana lukuvuotena. Opetusmenetelmän toteutusta ja toimivuutta ei siten ollut mahdollista havainnoida ajantasaisesti, joten tavoitetyöskentelystä pyrittiin muodostamaan viivästetty kokonaiskuva selvittämällä opettajan, vanhempien ja oppilaiden kokemuksia siitä.

Opettajan haastattelun analyysin pohjalta voidaan ensinnäkin kuvata tavoitetyöskentelyn käytännöt. Tavoitetyöskentelyssä oppilaat etenivät omaan tahtiinsa asetettuja viikkotavoitteita kohti. Käytäntöjen lisäksi opettajan haastattelusta selvisi tavoitetyöskentelyn tausta-ajatukset, joita olivat muun muassa oppilaiden hyvinvoinnin edistäminen ja aktiivisuuden lisääminen. Näiden lisäksi opettaja kertoi kokemuksiaan opettajan työn näkökulmasta sekä tavoitetyöskentelyn toimivuudesta yleisesti. Tavoitetyöskentely oli opettajan mukaan monipuolinen ja tehokas opetusmenetelmä, joka toimi alun pienten haasteiden jälkeen pääosin hyvin. Vanhempien ja oppilaiden aineistot jakautuivat tuloksissa oppiminen-, mielekkyys- ja toimivuus-teemojen alle. Tavoitetyöskentely opetti erilaisia tulevaisuudessa tarvittavia taitoja, kuten työskentely- ja itsesäätelytaitoja. Tavoitetyöskentelyn itsenäinen ote opiskeluun sopi osalle oppilaista, mutta tuotti osalle haasteita. Mielekkyyden kannalta tuloksissa oli esillä oppilaiden mahdollisuus vaikuttaa koulutyöhönsä sekä sen aiheuttama innostus ja kiinnostus. Vastapainona oli kuitenkin vapauden tuoma vastuu, joka koettiin pääosin negatiivisena ja kouluviihtyvyyttä heikentävänä tekijänä. Vanhemmat ja oppilaat kertoivat myös tavoitetyöskentelyn erilaisten käytäntöjen toimivuudesta kouluarjessa.

Johtopäätöksinä tuloksista voidaan todeta, että tavoitetyöskentely opettaa oppilaille erilaisia tulevaisuudessa tarvittavia taitoja, mikä voidaan nähdä sen suurena vahvuutena. Se, miten hyvät oppilaan itsesäätelytaidot ovat tavoitetyöskentelyn alkaessa vaikuttanee siihen, miten oppilas suhtautuu opiskelun itsenäisyyteen ja sen tuomaan vastuuseen. Keskeistä onkin, että oppilaille annetaan aikaa tottua ja oppia uusiin toimintatapoihin. Tässä opettajan oppilaantuntemus ja yksilöllisten erojen huomioon ottaminen nousee keskeiseen rooliin. Tämän tutkimuksen pohjalta vaikuttaa siltä, että opettajan tehtävä on sisältöosaamisen tukemisen lisäksi yhä enemmän erilaisten tulevaisuudessa tarvittavien taitojen kehittymisen tukeminen.

Tavoitetyöskentelyn ideaa ja käytäntöjä on tarkoitus viedä eteenpäin kunnan muille opettajille, joten tieto vanhempien ja oppilaiden kokemuksista auttaa kehittämään kyseistä opetusmenetelmää. Samalla saadaan tietoa käänteisen oppimisen soveltuvuudesta alakoulukontekstiin.