Luokanopettajakoulutuksen tarjoamat valmiudet työelämän haasteisiin : Induktiovaiheen opettajien kokemuksia työelämän haasteista ja valmiudesta niiden kohtaamiseen
Sukanen, Sauli; Yli-Panula, Sampo (2017)
2017
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-12-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712202998
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712202998
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien kohtaamia haasteita heidän uransa induktiovaiheessa ja koulutuksen onnistumista työelämään valmistamisessa. Toisena tavoitteena oli selvittää luokanopettajien keinoja selviytyä näistä haasteista.
Aiemman tutkimuksen valossa luokanopettajista 53% kokee työmaääränsä lisääntyneen yli sietokyvyn. Työelämän ensimmäiset kolmea vuotta määritellään induktiovaiheeksi ja tutkimusten mukaan se on raskainta aikaa opettajan uralla. Myös tilastot puhuvat tämän puolesta, sillä joka viides opettaja vaihtaa alaa ensimmäisten työvuosien aikana. Koulutuksen rooli työelämään valmistamisessa on kiistaton, mutta sitä on kritisoitu liian teoreettisena ja liian vähän käytännön vaatimuksiin vastaavana.
Tutkimuksen kohteena oli luokanopettajien kokemukset ja tämän vuoksi tutkimussuuntaukseksi valittiin fenomenologia. Tutkimukseen osallistui kahdeksan vuonna 2014 tai sen jälkeen Tampereen yliopistosta valmistunutta luokanopettajaa, jotka olivat olleet vähintään vuoden työelämässä. Puolistrukturoidut teemahaastattelut suoritettiin kevään 2016 aikana ja ne litteroitiin sanatarkasti analyysiä varten. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jonka pohjalta muodostettiin neljä pääteemaa: Työelämätaidot, koulutuksen rooli, induktiovaiheen kokemukset, haasteista selviytyminen.
Tutkimuksessa havaittiin luokanopettajien kohtaavan monenlaisia haasteita työelämänsä induktiovaiheessa. Päällimmäisiä haasteita olivat työn rajaaminen, haastavat oppilaat, sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö. Työelämässä on paljon osa-alueita, joihin koulutus ei valmista riittävästi. Tällaisia olivat kommunikointi huoltajien kanssa, sähköisten verkkojen käyttö, oman työajan rajaaminen, erityistä tukea tarvitsevan tai haastavan oppilaan kohtaaminen. Koulutuksessa tärkeimmät opintokokonaisuudet työelämän kannalta olivat erityispedagogiikka, pro gradu - tutkielma, monialaiset opinnot ja opetusharjoittelu. Opetusharjoittelujen sijoittuminen ainoastaan normaalikoululle ja erityispedagogiikan puuttuminen yliopiston opetussuunnitelmasta ovat ongelmallisia, mikäli koulutuksen tarkoitus on valmistaa opiskelijoita kohtaamaan työelämän haasteet.
Aiemman tutkimuksen valossa luokanopettajista 53% kokee työmaääränsä lisääntyneen yli sietokyvyn. Työelämän ensimmäiset kolmea vuotta määritellään induktiovaiheeksi ja tutkimusten mukaan se on raskainta aikaa opettajan uralla. Myös tilastot puhuvat tämän puolesta, sillä joka viides opettaja vaihtaa alaa ensimmäisten työvuosien aikana. Koulutuksen rooli työelämään valmistamisessa on kiistaton, mutta sitä on kritisoitu liian teoreettisena ja liian vähän käytännön vaatimuksiin vastaavana.
Tutkimuksen kohteena oli luokanopettajien kokemukset ja tämän vuoksi tutkimussuuntaukseksi valittiin fenomenologia. Tutkimukseen osallistui kahdeksan vuonna 2014 tai sen jälkeen Tampereen yliopistosta valmistunutta luokanopettajaa, jotka olivat olleet vähintään vuoden työelämässä. Puolistrukturoidut teemahaastattelut suoritettiin kevään 2016 aikana ja ne litteroitiin sanatarkasti analyysiä varten. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jonka pohjalta muodostettiin neljä pääteemaa: Työelämätaidot, koulutuksen rooli, induktiovaiheen kokemukset, haasteista selviytyminen.
Tutkimuksessa havaittiin luokanopettajien kohtaavan monenlaisia haasteita työelämänsä induktiovaiheessa. Päällimmäisiä haasteita olivat työn rajaaminen, haastavat oppilaat, sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö. Työelämässä on paljon osa-alueita, joihin koulutus ei valmista riittävästi. Tällaisia olivat kommunikointi huoltajien kanssa, sähköisten verkkojen käyttö, oman työajan rajaaminen, erityistä tukea tarvitsevan tai haastavan oppilaan kohtaaminen. Koulutuksessa tärkeimmät opintokokonaisuudet työelämän kannalta olivat erityispedagogiikka, pro gradu - tutkielma, monialaiset opinnot ja opetusharjoittelu. Opetusharjoittelujen sijoittuminen ainoastaan normaalikoululle ja erityispedagogiikan puuttuminen yliopiston opetussuunnitelmasta ovat ongelmallisia, mikäli koulutuksen tarkoitus on valmistaa opiskelijoita kohtaamaan työelämän haasteet.