Työn ja yksityiselämän välisen rajan hallinta ja työssä suoriutuminen vuoden seurannassa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella työn ja yksityiselämän välisen rajan hallintaa tutkimalla, miten työntekijät jakautuivat rajanhallinnan perusteella ryhmiin ja miten pysyviä nämä ryhmät olivat vuoden seurannassa. Lisäksi tutkittiin, ovatko rajanhallintatyylejä kuvaavat ryhmät yhteydessä työtehtävissä suoriutumiseen, kontekstuaaliseen suoriutumiseen sekä työhön liittyvään luovuuteen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin rajanhallintateorioita sekä alan aikaisempaa tutkimusta. Aikaisempaa tutkimusta rajanhallintatyylien pysyvyydestä tai niiden yhteyksistä työssä suoriutumiseen ei ollut, joten tutkimus oli tältä osin ensimmäinen laatuaan. Tutkimus toteutettiin osana Tampereen yliopistossa toteutettua ”Työkuormituksesta palautuminen: työ- ja ympäristöpsykologisten näkökulmien yhdistäminen” -hanketta. Tässä käytetty seuranta-aineisto käsitti hankkeen kaksi ensimmäistä tutkimusvaihetta vuosilta 2013 ja 2014. Tutkimukseen osallistui 841 työntekijää, jotka olivat vastanneet kyselyyn molemmilla tutkimuskerroilla. Ensimmäisen vaiheen vastausprosentti oli 37,5% ja toisen vaiheen 70,6%. Vastanneista 58,6 % oli naisia ja kaikkien vastaajien keski-ikä oli 47,1 vuotta. Pääasiallisena analyysimenetelmänä käytettiin ristiintaulukointia sekä monimuuttujaista ja toistomittausten varianssianalyysia. Vastanneet jaettiin rajanhallintaryhmiin sen perusteella, minkälaista rajaa he ylläpitivät työn ja yksityiselämän välillä. Ryhmiä muodostui yhteensä viisi: integroijat, segmentoijat, työn vartijat, yksityiselämän vartijat sekä keskiverrot. Tulokset osoittivat, että tyypillisimmin vastaajat kuuluivat integroiviin rajanhallintaryhmiin (integroijat ja keskiverrot, 29 %), joita luonnehtii työn ja yksityiselämän välisen rajan läpäisevyys niin työstä yksityiselämään kuin yksityiselämästä työhön. Rajanhallintatyylit, keskivertoja lukuun ottamatta, osoittautuivat verrattain pysyviksi vuoden seurannassa. Työtehtävissä suoriutumisessa ei ollut eroja rajanhallintaryhmien välillä, eli rajanhallintatyyli ei näyttänyt olevan yhteydessä työnkuvan mukaisten tehtävien hoitamiseen. Sen sijaan kontekstuaalisen suoriutumisen ja luovuuden osalta havaittiin, että työn vartijat, jotka sallivat keskeytykset työstä yksityiselämään mutta eivät toisin päin, sekä integroijat, jotka sallivat keskeytykset molempiin suuntiin, raportoivat parempaa suoriutumista näillä osa-alueilla. Tutkimustulokset antavat alustavaa tietoa rajanhallintatyylien yleisyydestä, pysyvyydestä ja yhteyksistä työssä suoriutumiseen. Tulosten perusteella voidaan todeta, että organisaatioissa tulisi huomioida työntekijöiden erilaiset tyylit hallita rajaa työn ja yksityiselämän välillä ja tukea niitä erilaisin käytännöin. Jatkossa rajanhallinnan ja työssä suoriutumisen välisiä suhteita tulisi tutkia tarkemmin esimerkiksi ottamalla huomioon mahdollisia välittäviä tekijöitä, jotta sekä organisaatioiden että työntekijöiden etuja voitaisiin palvella parhaiten.