Writing technical documentation for expert international audiences

Abstract

Tämä opinnäytetyö tutkii niitä edellytyksiä, joilla teknistä dokumentaatiota on mahdollista kirjoittaa englanniksi kansainväliselle yleisölle ilman lokalisointia. Työn keskeinen oletus on, että eri aloilla on olemassa joukko erityisasiantuntijoita, joiden koulutuksen ja kokemuksen voidaan katsoa olevan niin yhdenmukaista kaikkialla maailmassa, että heidän voi olettaa ymmärtävän alansa englanninkielistä teknistä dokumentaatiota. Useat teknisen viestinnän oppaat tarjoavat ohjeita tällaiselle kansainväliselle asiantuntijayleisölle kirjoittamiseen, mutta minkäänlaista standardia ei alalle ole muodostunut.

Työssä tutkitaan, mitä ohjeistusta erityisesti kansainväliselle asiantuntijayleisölle kirjoittamiseen on saatavilla. Ohjeistuksesta muodostetaan synteesi, arviointirunko, jota voidaan käyttää apuna kirjoitettaessa teknistä dokumentaatiota kansainvälisille yleisöille. Työssä myös arvioidaan, onko olemassa oleva ohjeistus tarpeeksi kattavaa ollakseen avuksi teknisille viestijöille. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat yhtäältä Gunnarsonin (2009) malli ammatillisesta diskurssista (professional discourse) ja sitä muokkaavasta neljästä viitekehyksestä, ja toisaalta Gunnarsonin (2009) ja van Dijkin (2003; 2007) analyysi alakohtaisen erityistiedon (domain knowledge) ja erikoistuneen diskurssin (specialized discourse) erityispiirteistä.

Työn aineiston muodostavat vuosina 2004 ja 2017 suoritetut lähes identtiset kyselytutkimukset, jotka toteutettiin itsevalikoivina verkkokyselyinä. Tutkimusten samankaltaisuus mahdollistaa myös tulosten pitkittäisanalyysin. Kyselyissä Suomessa toimivat tekniset viestijät arvioivat kahta asiaa: tutkimuksessa koostettua arviointirunkoa ja sen pohjana olevaa lause- ja sanatason yksityiskohtaista ohjeistusta. Vastaajat arvioivat myös, kokevatko he kirjoittavansa teknistä dokumentaatiota kansainväliselle vai kotimaiselle yleisölle, ja onko heillä tarpeeksi laadukasta ohjeistusta kansainvälisille asiantuntijayleisöille kirjoittamiseen. Kyselyt koostuivat monivalinta-kysymyksistä, ja vastaajien oli mahdollista antaa myös vapaamuotoista palautetta.

Vaikka tulokset eivät ole tilastollisesti edustavia otoskokojen pienuuden vuoksi, voidaan niitä silti pitää suuntaa antavina. Tulokset osoittavat, että on teknisiä viestijöitä, jotka kokevat kirjoittavansa kansainvälisille erityisasiantuntijayleisöille, koska heidän työnantajansa toimivat kansainvälisillä markkinoilla ja tuottavat monimutkaisia teknisiä tuotteita kansainväliseen levitykseen. Tulokset osoittavat kuitenkin myös, että kansainvälisille asiantuntijayleisöille on mahdollista tuottaa teknistä dokumentaatiota englanniksi ainoastaan, kun asiantuntijuus on kapea-alaista, alan koulutus ja prosessit luovat maailmanlaajuisia yhtenäisiä käytäntöjä ja kun englannin kielen ja alakohtaisen terminologian hallinta englannin kielellä on osa ammattitaitoa. Teknisen viestijän on myös tunnettava erityisasijantuntijayleisönsä ammatilliset erityispiirteet ja tiedontarpeet tarkasti. Samalla tulokset osoittavat myös tutkimuksessa muodostetun arviointirungon perustaltaan luotettavaksi ja joistakin puutteista huolimatta hyödylliseksi kirjoittamisen apuvälineeksi. Vastaajien havaitsemat arviointirungon puutteet ja heidän ehdottamansa parannukset tarjoavat useita mahdollisia jatkotutkimuspolkuja.