Miksi ettei, mutta ei siksei? : partikkelin ja kieltoverbin syntagmaattiset sulaumat ruututeksteissä
Luoma, Heli-Maaria (2017)
Luoma, Heli-Maaria
2017
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-12-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712112907
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712112907
Kuvaus
English summary:
Contracted particle forms in subtitles
Contracted particle forms in subtitles
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, miten suomen kieltoverbi ei yhdistyy syntagmaattiseksi sulaumaksi konjunktioiden että, jos, jotta, mutta ja vaikka sekä partikkeleiden ehkä, miksi ja siksi kanssa ruututeksteissä. Syntagmaattiset sulaumat ovat yhdeksi sanaksi hahmotettavia kahden sanavartalon muodostamia kokonaisuuksia, joilla on sanankaltaisia ominaisuuksia. Tutkimuksen päätavoitteena oli tutkia syntagmaattisten sulaumien esiintymistä ruututeksteissä ja vertailla tuloksia alkuperäissuomessa ja käännössuomessa ilmeneviin sulaumamuotoihin. Tutkimuksen toissijaisena tavoitteena oli tarkastella, miten paljon ruututeksteissä esiintyy syntagmaattisten sulaumien erilleen kirjoitettuja muotoja verrattuna syntagmaattisiin sulaumiin. Syntagmaattisten sulaumien ilmenemistä ruututeksteissä tarkasteltiin Andrew Chestermanin käännösnormien, ja etenkin odotus- ja suhdenormien kautta. Ruututekstit saatiin YLE-ruututekstikorpuksesta lohkaistusta osakorpuksesta, joka piti sisällään yli 26 miljoonaa sanaa. Kirjallisen suomen vertailumateriaalina taas toimi Käännössuomen korpus.
Odotusnormin käsitettä on sovellettu käsittämään suomalaisen katsojakunnan odotusta siitä, että tekstityksissä käytettäisiin samalla tavoin suomea kuin muissakin suomen varianteissa. Mikäli siis ruututeksteissä esiintyisi samoissa määrin sulaumamuotoja kuin muissakin suomen varianteissa, voitaisiin sanoa tekstitysten noudattavan tätä odotusnormia. Mikäli taas sulaumamuotoja ilmenisi ruututeksteissä selkeästi enemmän kuin muissa suomen varianteissa, voitaisiin arvella tekstitysten noudattavan pikemminkin Chestermanin suhdenormia kuin odotusnormia. Tämän tutkimuksen oletuksena oli, että ruututekstejä käännettäessä suhdenormin vaikutus olisi odotusnormia suurempi av-kääntämisen rajoitteiden tähden, eli tutkimuksen hypoteesina oli, että syntagmaattisia sulaumamuotoja esiintyisi enemmän ruututeksteissä kuin muissa suomen varianteissa. Kaikki vertailut suoritettiin laskemalla ensin kielellisten elementtien kaikki esiintymät ja muuttamalla esiintymien määrät suhteellisiksi frekvenssiluvuiksi.
Ruututeksteissä ilmeni selkeästi enemmän syntagmaattisia sulaumia kuin alkuperäissuomessa ja käännössuomessa, ja täten kaiken kaikkiaan käännetyssä suomessa supisuomeen verrattuna. Kokonaisuutena tutkielman hypoteesi piti siis paikkaansa ja täten voisi todeta, että syntagmaattisten sulaumien osalta ruututekstien kieli eroaa muista suomen varianteista. Lisäksi sulaumamuotoja voidaan pitää niin sanotun tekstittäjän suomen yhtenä erityispiirteenä. Kuitenkin on syytä muistaa, että osakorpuksen materiaaleista valtaosa on elokuvadialogia, eli puhetta. Sulaumamuoto on voinut valikoitua tekstityksiin myös siksi, että sillä on pyritty saamaan tekstitykseen yleispuhekielen kaltaista puhekielimäisyyttä.
Odotusnormin käsitettä on sovellettu käsittämään suomalaisen katsojakunnan odotusta siitä, että tekstityksissä käytettäisiin samalla tavoin suomea kuin muissakin suomen varianteissa. Mikäli siis ruututeksteissä esiintyisi samoissa määrin sulaumamuotoja kuin muissakin suomen varianteissa, voitaisiin sanoa tekstitysten noudattavan tätä odotusnormia. Mikäli taas sulaumamuotoja ilmenisi ruututeksteissä selkeästi enemmän kuin muissa suomen varianteissa, voitaisiin arvella tekstitysten noudattavan pikemminkin Chestermanin suhdenormia kuin odotusnormia. Tämän tutkimuksen oletuksena oli, että ruututekstejä käännettäessä suhdenormin vaikutus olisi odotusnormia suurempi av-kääntämisen rajoitteiden tähden, eli tutkimuksen hypoteesina oli, että syntagmaattisia sulaumamuotoja esiintyisi enemmän ruututeksteissä kuin muissa suomen varianteissa. Kaikki vertailut suoritettiin laskemalla ensin kielellisten elementtien kaikki esiintymät ja muuttamalla esiintymien määrät suhteellisiksi frekvenssiluvuiksi.
Ruututeksteissä ilmeni selkeästi enemmän syntagmaattisia sulaumia kuin alkuperäissuomessa ja käännössuomessa, ja täten kaiken kaikkiaan käännetyssä suomessa supisuomeen verrattuna. Kokonaisuutena tutkielman hypoteesi piti siis paikkaansa ja täten voisi todeta, että syntagmaattisten sulaumien osalta ruututekstien kieli eroaa muista suomen varianteista. Lisäksi sulaumamuotoja voidaan pitää niin sanotun tekstittäjän suomen yhtenä erityispiirteenä. Kuitenkin on syytä muistaa, että osakorpuksen materiaaleista valtaosa on elokuvadialogia, eli puhetta. Sulaumamuoto on voinut valikoitua tekstityksiin myös siksi, että sillä on pyritty saamaan tekstitykseen yleispuhekielen kaltaista puhekielimäisyyttä.