Vanhempien välisten riitojen yhteys kasvonilmeiden havaitsemiseen vauvaiässä

Abstract

Vanhempien välisen parisuhteen toimivuus on tärkeää lapsen kehitykselle. Voimakkaat ja toistuvat konfliktit vanhempien välillä voivat altistaa lapsen tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmille, mikä on osoitettu laajasti aiemmissa tutkimuksissa. Tutkimukset vanhempien välisten riitojen vaikutuksista ovat kuitenkin keskittyneet lähes yksinomaan leikki- ja kouluikäisiin lapsiin, joten ymmärrys riitelyn yhteyksistä vauvaiän kehitykseen on puutteellista. Vauvat suuntaavat tarkkaavuuttaan paljon vanhempiensa kasvoihin, ja puolen vuoden iän jälkeen etenkin uhkaa ilmaisevat kasvonilmeet alkavat toimia käyttäytymistä ohjaavina vihjeinä. On esitetty, että lapsi saattaa herkistyä havainnoimaan erityisen tarkkaavaisesti itselleen tutuksi tulleita emotionaalisia viestejä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vanhempien välisen riitelyn yhteyttä emotionaalisten ja neutraalien kasvonilmeiden havaitsemiseen seitsemän kuukauden iässä. Tutkimukseen osallistui 55 suomalaista perhettä, sosiodemografisilta taustatekijöiltään pääosin korkeakoulutettuja ja hyvin toimeentulevia, joista 42 vauvalta saatiin riittävästi aineistoa tarkkaavuuden tutkimiseksi. Vauvan visuaalista tarkkaavuutta tutkittiin Overlap-koeasetelmalla, jossa esitettiin tietokoneruudulla iloisia, vihaisia, pelokkaita ja neutraaleja kasvokuvia yksin ja yhdessä häiriöärsykkeen kanssa. Tarkkaavuuden kiinnittymistä kasvonilmeisiin mitattiin puuttuvien katseensiirtojen osuutena kustakin kasvonilmeestä. Lisäksi molemmat vanhemmat täyttivät kyselylomakkeet, joissa selvitettiin muun muassa vanhempien välisten riitojen määrää ja laatua sekä vauvan altistumista niille. Kyselylomakkeella selvitettiin myös vanhempien kiintymysmielikuvia omasta lapsestaan. Ne otettiin tutkimuksessa huomioon, jotta voitiin osittain kontrolloida mahdollisuutta, että riidat vaikuttaisivat tarkkaavuuteen vanhemman ja vauvan välisen vuorovaikutuksen kautta. Hypoteesina oli, että vauvan tarkkaavuus kiinnittyy odotettua todennäköisemmin vihaisiin ja pelokkaisiin kasvonilmeisiin vauvalle esitettyjen neljän ilmekategorian joukosta, jos vauva on altistunut riitelylle. Ajatuksena oli, että vauvan herkkyys kiinnittää tarkkaavuuttaan negatiivisiin kasvonilmeisiin on voimistunut riitelylle altistumisen seurauksena. Koska aiempaa tutkimusta aiheesta ei ole, selvitettiin myös yhteyksiä iloisiin ja neutraaleihin kasvonilmeisiin kohdistuvaan tarkkaavuuteen ja lisäksi vanhempien arvioiman verbaalisen aggression määrän yhteyttä vauvan tarkkaavuuteen. Tilastollisena analyysimenetelmänä käytettiin lineaarista regressioanalyysia. Tulokset osoittavat, että riitelylle altistumisella tai verbaalisen aggression määrällä ei ole yhteyttä vauvan tarkkaavuuteen negatiivisiin kasvonilmeisiin. Sen sijaan havaittiin, että isien korkeammat arviot riidoille altistumisesta ja verbaalisesta aggressiosta olivat yhteydessä vauvojen tarkkaavuuden voimistumiseen iloisiin kasvonilmeisiin. Tämä saattaa liittyä esimerkiksi aiemmissa tutkimuksissa havaittuun eroon isien ja äitien siirtymässä vanhemmuuteen sekä isien ja äitien erilaisiin tapoihin reagoida vauvavaiheen parisuhdeongelmiin. Vanhempien riitelyn vaikutuksia vauvan tarkkaavuuteen on tärkeä tutkia laajemmilla otoksilla ja seurantatutkimuksilla, sillä riitelylle altistumisen tiedetään olevan kuormittavaa lapsille.