"Vesiosuuskunnan johtamisen haasteet"
Nykänen, Kari (2017)
Nykänen, Kari
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-12-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712082888
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712082888
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vesiosuuskuntien hallinnon ja johtamisen käytännön toteuttamista paikallisen vesihuollon rakentajana ja ylläpitäjänä. Vesiosuuskunnat ovat vapaaehtoisuuteen ja amatööriyteen perustuvia osuustoiminnallisia organisaatioita, joiden tarkoituksena on tuottaa haja-asutusalueille ja maaseudulle yhtäläisiä hyvinvointipalveluja kuin taajaan asutuilla alueilla on saatavissa.
Vesiosuuskuntien johtamista on kritisoitu muun muassa hallinnollisen kokemuksen puutteesta, liiketaloudellisesta taitamattomuudesta, oman edun tavoittelusta ja heikosta vuorovaikuttamisesta sekä ylipäätään kyvyttömyydestä hallita toiminnan moninaisuutta. Väitteet eivät täysin ole aiheettomia, mutta siinä yhteydessä tulee arvioida millaisilla toimintaedellytyksillä asianomaisten vesiosuuskuntien aktiivit työskentelevät.
Tutkimus osoittaa, että vesiosuuskuntien puheenjohtajat ovat kaikin puolin työskennelleet vilpittömin mielin koko kyläyhteisönsä hyvinvoinnin puolesta, kukin niillä resursseilla ja voimavaroilla, joita elämä on heille suonut. He ovat kokeneet tämän velvollisuutenaan ja vuosien, jopa vuosikymmenten uhrautuvaisuutenaan yhteisönsä eteen.
Yhteiskunta kehittyy ja muuttuu koko ajan, näin myös vesihuoltotoiminnassa on tapahtunut kehittymistä, mikä on lisännyt osaltaan haasteita vesiosuuskuntien osaamiselle. Vesiosuuskunnilla ei ole ollut realistisia mahdollisuuksia täysin vastata näihin muuttuneisiin ulkoisiin haasteisiin, vaan on pyritty toimimaan siten kuin perinteinen osuustoiminnan ideaalimalli omatoimisuudesta ja omavastuisuudesta antavat ymmärtää.
Vesiosuuskuntien johtamista on kritisoitu muun muassa hallinnollisen kokemuksen puutteesta, liiketaloudellisesta taitamattomuudesta, oman edun tavoittelusta ja heikosta vuorovaikuttamisesta sekä ylipäätään kyvyttömyydestä hallita toiminnan moninaisuutta. Väitteet eivät täysin ole aiheettomia, mutta siinä yhteydessä tulee arvioida millaisilla toimintaedellytyksillä asianomaisten vesiosuuskuntien aktiivit työskentelevät.
Tutkimus osoittaa, että vesiosuuskuntien puheenjohtajat ovat kaikin puolin työskennelleet vilpittömin mielin koko kyläyhteisönsä hyvinvoinnin puolesta, kukin niillä resursseilla ja voimavaroilla, joita elämä on heille suonut. He ovat kokeneet tämän velvollisuutenaan ja vuosien, jopa vuosikymmenten uhrautuvaisuutenaan yhteisönsä eteen.
Yhteiskunta kehittyy ja muuttuu koko ajan, näin myös vesihuoltotoiminnassa on tapahtunut kehittymistä, mikä on lisännyt osaltaan haasteita vesiosuuskuntien osaamiselle. Vesiosuuskunnilla ei ole ollut realistisia mahdollisuuksia täysin vastata näihin muuttuneisiin ulkoisiin haasteisiin, vaan on pyritty toimimaan siten kuin perinteinen osuustoiminnan ideaalimalli omatoimisuudesta ja omavastuisuudesta antavat ymmärtää.