Yksissä tuumin paikallisesti soveltaen : Teollisuuden sosiaalitoiminnan määrittelyä sosiaalipäälliköiden neuvottelupäivillä 1940- ja 1950-lukujen Suomessa

Abstract

Sota- ja säännöstelytalouden Suomessa teollisuustyönantajat joutuivat uudenlaisten taloudellisten, poliittisten ja sosiaalisten haasteiden eteen. Tuotanto oli pidettävä käynnissä samaan aikaan, kun puutetta oli kaikista tuotannontekijöistä. Tehostaminen nousi kaikki yhteiskunnan osa-alueet läpäiseväksi tavoitteeksi. Teollisuudessa oli puutetta niin ammattitaitoisista työntekijöistä, raaka-aineista kuin koneistakin. Nämä käytössä olevat resurssit oli saatava tuottamaan mahdollisimman tehokkaasti. Kun sota loppui, haluttiin kaikkiin teollisuuslaitoksiin saada mahdollisimman ammattitaitoista ja luotettavaa työntekijäkuntaa. Sota oli kuitenkin aiheuttanut myös uusia sosiaalisia kysymyksiä, eikä edelleen jatkunut säännöstely juurikaan helpottunut. Työnantajat pyrkivät erilaisia sosiaalisia etuuksia tarjoamalla houkuttelemaan uusia työntekijöitä ja helpottamaan jo palkkalistoilla olevien työntekijöiden olosuhteita niin työpaikoilla kuin varsinaisen työajan ulkopuolella.

Sotien jälkeisessä Suomessa myös yhteiskunnan poliittinen liikehdintä aiheutti työnantajille haasteita. Sodan päätyttyä työntekijäjärjestöt kasvattivat vaikutusvaltaansa ja myös puoluepolitiikan ristiriidat heijastuivat suoraan levottomuutena työpaikoilla. Työnantajat kokivat työnjohtovaltansa ja jopa yksityisen omistusoikeuden olevan uhattuina. Näitä työnantajille tärkeitä arvoja lähdettiin puolustamaan tiivistämällä työnantajien yhteistoimintaa.

Teollisuuden sosiaalitoiminta laajeni sotien jälkeisissä olosuhteissa ja sitä alettiin tietoisesti systematisoimaan ja yhdenmukaistamaan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton esimerkistä. Tarkastelen tässä tutkielmassa yhtä teollisuuden sosiaalitoimintaa institutionalisoivaa elintä – teollisuuden sosiaalipäälliköiden neuvottelupäiviä. Näitä neuvottelupäiviä järjestettiin 1940- ja 50-luvuilla lähes vuosittain ja niille kokoontui järjestävien keskusliittojen jäsenyhtiöiden edustajia, lähinnä yritysten sosiaalipäälliköitä, keskustelemaan ja jakamaan kokemuksiaan sosiaalitoiminnasta.

Tutkielmani tärkeimpänä lähdeaineistona käytän näillä neuvottelupäivillä tuotettua arkistomateriaalia, joka sijaitsee Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkistossa (ELKA) säilytettävässä Suomen Työnantajain Keskusliiton (STK) arkistossa. Neuvottelupäiviä koskevat asiakirjat koostuvat pöytäkirjamaisesti kootuista niteistä, joissa on neuvottelupäivillä esitetyt alustukset ja niiden pohjalta käytyä keskustelua. Tutkielmassani olen kiinnostunut aineistossa esiintyvistä diskursseista ja niiden kautta sosiaalitoiminnan määrittelystä. Kysyn, millaisia diskursseja sosiaalitoiminnasta neuvottelupäivillä esiintyy ja millaisena sosiaalitoiminta ja sille annetut merkitykset niiden kautta näyttäytyvät? Tarkastelen näiden diskurssien kautta rakennettua teollisuuden sosiaalitoiminnan instituutiota.

Teollisuuden sosiaalitoiminta oli tärkeä osa työnantajapolitiikan käytännön toteuttamista. Sen avulla koettiin edistettävän tehokkaasti työnantajille tärkeiden arvojen ja tavoitteiden toteutumista. Tutkimastani aineistosta nousi kolme vahvaa diskurssia, joiden kautta tarkastelen sosiaalitoiminnalle annettuja merkityksiä teollisuuden yhteiskunnallisen vastuun osoituksena, luottamuksellisten suhteiden rakentajana ja tehokkuuden edistäjänä.