Maine, myötävannominen ja shamanismi : Antti Tokoin noitaoikeudenkäynnit 1663–1682
Sarjanoja, Katinka (2017)
2017
Historian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in History
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-11-29
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712072877
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712072877
Tiivistelmä
Yliviirteen kylän Antti Antinpoika Tokoi oli pohjoispohjanmaalainen talonpoika, joka tuomittiin kuolemaan noituudesta vuonna 1681. Hänen viittä noitaoikeudenkäyntiään ja niiden jälkipuintia voi seurata Kansallisarkiston kokoelmista löytyvistä renovoiduista tuomiokirjoista. Tokoi tunnettiin riitaisana ihmisenä, ja käräjäpöytäkirjoista käy ilmi, että hänen välinsä jopa lähimpien sukulaistensa ja naapureittensa kanssa olivat huonot. Jo Tokoin isä oli tunnettu parannustaioistaan, mutta Tokoi itse sai enemmän mainetta vahingoittavien taikojen tekijänä ja paholaisen kanssa liittoutuneena noitana.
Tässä pro gradu -tutkielmassa pyrin selvittämään tuomiokirjojen lähiluvun keinoin Tokoin noidan maineen merkitystä hänen saamassaan kuolemantuomiossa, sekä hyödynnän hänen kertomustaan selvittäessäni, millainen merkitys myötävannomisinstituutiolla oli 1600-luvun loppupuolen noitaoikeudenkäynneissä Pohjois-Pohjanmaalla. Myötävannomisella tarkoitetaan perinnettä, jossa yksilön kelpoisuus kuulua yhteisöönsä mitattiin vaatimalla häntä puhdistautumaan syytteistä eräänlaisten luonnetodistajien avulla. Epäillystä rikoksesta riippuva määrä hyvämaineisia todistajia saattoi vannoa syytetyn syyttömäksi ja näin puhdistaa hänen maineensa. Tokoin oikeudenkäynneissä esiintyy kaksi myötävannomistapausta, joista toisessa Tokoi epäonnistuu kokoamaan kahtatoista myötävannojaa vannomaan itsensä syyttömäksi noituuteen, ja toisessa hyvämaineinen nainen saa puolustajakseen Kälviän kirkkoherran.
Vaikka Tokoi monella tavalla edustaakin ”tyypillistä” suomalaista noitaa, jos sellaista ylipäätään voi katsoa olevan, on hänen tarinassaan myös suomalaisella noitahistorialle harvinaisia piirteitä, kuten epäilyt hänen yhteyksistään lapinnoitiin, sekä syytteet noitarummun käytöstä. Tutkimuksen yleinen linja vaikuttaisi olevan, etteivät suomalaiset noidat harrastaneet shamanismia, mutta Tokoin näyttää olevan poikkeus tästä säännöstä. Tutkielman loppupuolella pohdin shamanismin määritelmää sekä sen sopimista Tokoin noitakeinoihin.
Tässä pro gradu -tutkielmassa pyrin selvittämään tuomiokirjojen lähiluvun keinoin Tokoin noidan maineen merkitystä hänen saamassaan kuolemantuomiossa, sekä hyödynnän hänen kertomustaan selvittäessäni, millainen merkitys myötävannomisinstituutiolla oli 1600-luvun loppupuolen noitaoikeudenkäynneissä Pohjois-Pohjanmaalla. Myötävannomisella tarkoitetaan perinnettä, jossa yksilön kelpoisuus kuulua yhteisöönsä mitattiin vaatimalla häntä puhdistautumaan syytteistä eräänlaisten luonnetodistajien avulla. Epäillystä rikoksesta riippuva määrä hyvämaineisia todistajia saattoi vannoa syytetyn syyttömäksi ja näin puhdistaa hänen maineensa. Tokoin oikeudenkäynneissä esiintyy kaksi myötävannomistapausta, joista toisessa Tokoi epäonnistuu kokoamaan kahtatoista myötävannojaa vannomaan itsensä syyttömäksi noituuteen, ja toisessa hyvämaineinen nainen saa puolustajakseen Kälviän kirkkoherran.
Vaikka Tokoi monella tavalla edustaakin ”tyypillistä” suomalaista noitaa, jos sellaista ylipäätään voi katsoa olevan, on hänen tarinassaan myös suomalaisella noitahistorialle harvinaisia piirteitä, kuten epäilyt hänen yhteyksistään lapinnoitiin, sekä syytteet noitarummun käytöstä. Tutkimuksen yleinen linja vaikuttaisi olevan, etteivät suomalaiset noidat harrastaneet shamanismia, mutta Tokoin näyttää olevan poikkeus tästä säännöstä. Tutkielman loppupuolella pohdin shamanismin määritelmää sekä sen sopimista Tokoin noitakeinoihin.