Heidegger ja kieli : manifestationistinen tulkinta ontologisessa ulottuvuudessa
Taivainen, Jukka (2017)
2017
Filosofian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Philosophy
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-12-04
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712052868
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201712052868
Tiivistelmä
Johdantoluvussa esittelen keksimäni kielen tasoteorian. Heideggerin ajattelu sijoittuu siinä syvimmälle eli neljännelle tasolle.
Toisessa luvussa esittelen Charles Taylorin tulkinnan Heideggerista. Tulkinta perustuu ns. kielen rakennusteorialle. Tärkeitä käsitteitä ovat manifestaatio, Lichtung ja kielen telos. Esille tulee Heideggerin syvällinen näkemys suhteutettuna traditioon. Keskeinen teema on aukeaman deontisoiva tulkinta, jolloin päädymme heideggerilaiseen metafysiikan ylittämiseen.
Kolmannessa luvussa keskeiseksi tulee oikean kielen käsitteen hahmottaminen. Kielen olemusta tarkastellaan suhteessa logos ja Tao-käsitteisiin. Runoileminen ja ajatteleminen ovat tärkeässä osassa kielen olemuksen löytämisessä.
Neljännessä luvussa esittelen itämaisen chakrajärjestelmän, johon nähden Heideggerin ajattelua tarkastellaan. Heideggerin ajattelu sijoittuu ns. kurkkuchakran, visuddhan alueelle keskeiseltä osaltaan. Esille tulee myös eräitä muita intialaiseen filosofiaan kuuluvia ajatuksia. Manifestaation käsite on tässä keskeinen, nyt toisesta näkökulmasta kuin toisessa luvussa.
Viidennessä luvussa käsittelen Heideggerin luentaa Friedrich Hölderlinin runoudesta. Heidegger etsii Hölderlinistä samanlaista ajattelun uutta alkua kuin antiikin Kreikasssa. Esille tulee monia teemoja kuten kielen virta, nimeäminen ja kotouttaminen. Käsittelen myös Heideggerin jumalakäsitystä.
Toisessa luvussa esittelen Charles Taylorin tulkinnan Heideggerista. Tulkinta perustuu ns. kielen rakennusteorialle. Tärkeitä käsitteitä ovat manifestaatio, Lichtung ja kielen telos. Esille tulee Heideggerin syvällinen näkemys suhteutettuna traditioon. Keskeinen teema on aukeaman deontisoiva tulkinta, jolloin päädymme heideggerilaiseen metafysiikan ylittämiseen.
Kolmannessa luvussa keskeiseksi tulee oikean kielen käsitteen hahmottaminen. Kielen olemusta tarkastellaan suhteessa logos ja Tao-käsitteisiin. Runoileminen ja ajatteleminen ovat tärkeässä osassa kielen olemuksen löytämisessä.
Neljännessä luvussa esittelen itämaisen chakrajärjestelmän, johon nähden Heideggerin ajattelua tarkastellaan. Heideggerin ajattelu sijoittuu ns. kurkkuchakran, visuddhan alueelle keskeiseltä osaltaan. Esille tulee myös eräitä muita intialaiseen filosofiaan kuuluvia ajatuksia. Manifestaation käsite on tässä keskeinen, nyt toisesta näkökulmasta kuin toisessa luvussa.
Viidennessä luvussa käsittelen Heideggerin luentaa Friedrich Hölderlinin runoudesta. Heidegger etsii Hölderlinistä samanlaista ajattelun uutta alkua kuin antiikin Kreikasssa. Esille tulee monia teemoja kuten kielen virta, nimeäminen ja kotouttaminen. Käsittelen myös Heideggerin jumalakäsitystä.