“Heidän täytyy rakentaa Eurooppa kotiinsa!” : retorinen analyysi Kosovon ja Euroopan unionin identiteettien muodostumisesta talven 2014–2015 siirtolaiskriisissä

Abstract

Kosovo on nuori valtio, jossa on vahva ulkomainen edustus ja joka on sekä YK:n että EU:n missioiden kohteena. EU ja sen siviilikriisinhallintaoperaatio EULEX ovat läsnä Kosovossa auttamassa maan valtionrakennusprosessia, mutta niitä on myös kritisoitu paikallisen omistajuuden riistämisestä kosovolaisilta heidän oman valtionsa asioissa. Kosovon yhteiskunta ja talous ovat vielä monien kehi-tysaskelten tarpeessa, eikä laillisuusperiaate vielä toteudu siellä kaikin osin. Maan poliitikkoja syyte-tään korruptiosta ja kyvyttömyydestä saada aikaan muutoksia. Kaikki nämä seikat yhdessä ovat luoneet Kosovon kansalaisten keskuuteen syvän tyytymättömyyden ja toivottomuuden, joka eskaloitui talvella 2014–2015 voimakkaana nousuna kosovolaisten turvapaikanhakijoiden määrässä EU:n alu-eella.

Tuo voimakas siirtolaisuuspiikki sai aikaan tietynlaisen kriisin Kosovossa, EU:ssa ja niiden välisissä suhteissa. Tutkimuksessa analysoidaan retoriikkaa, jota Kosovo ja EU käyttivät puhuessaan tuosta kriisistä, jotta saadaan selville, millaisia identiteettejä näille kahdelle toimijalle rakentuu ja vahvistuu niiden välisessä kanssakäymisessä. Identiteettien muodostumista tarkastellaan Alexander Wendtin esittelemän sosiaaliseen oppimiseen perustuvan identiteettiteorian pohjalta. Identiteettien kautta pyritään myös tuomaan näkyväksi Kosovon ja EU:n välisiä valtasuhteita.

Tutkittavassa aineistossa Kosovolle muodostuu identiteetti eristettynä, alikehittyneenä ja tuen ja ohjauksen tarpeessa olevana valtiona. Toisaalta Kosovo pyrkii myös aktiivisesti rakentamaan omaa identiteettiään EU-suuntautuneena vastuullisena toimijana. EU:n keskeiseksi identiteetiksi muodostuu normatiivisen vallan identiteetti, joka on suhteessa Kosovoon aina ohjaaja ja tukija, sääntöjen asettaja ja määrittäjä. Kosovolaisessa retoriikassa EU:lle muodostuu myös eristäjän ja ulossulkijan identiteetti. Toimijoille retoriikassa muodostuvat identiteetit todentavat ja vahvistavat niiden välillä vallitsevaa epätasaista vallanjakoa, jossa EU on aina se, jolla on valtaa, ja Kosovo se, jolla sitä ei ole. Niiden välisessä retoriikassa on nähtävissä EU:n pyrkimys muuttaa Kosovoa, ja toisaalta Kosovon pyrkimys muuttua identiteetiltään Euroopan unioniin sopivammaksi.

Vaikka Kosovo pyrkiikin identiteettityössään kohti identifikaatiota EU:n kanssa, on sillä kuitenkin niin paljon ratkaisemattomia ongelmia, että sen EU-jäsenyyden ei voida olettaa tapahtuvan lähiai-koina. EU:n puolestaan voidaan olettaa jatkavan integraatioprosessia Kosovossa, koska se kuuluu sen identiteettiin normatiivisen valtana, ja koska Kosovon talouden ja yhteiskunnan vakauttamisesta seuraavat edut ovat EU:lle niin tuntuvat.