Verkostot työelämän työkalupakissa : kasvatustieteilijöiden näkökulmia verkostoitumiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön
Kuusinen, Ulla-Mari (2017)
2017
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-11-27
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711292826
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711292826
Tiivistelmä
Työelämä elää jatkuvassa muutoksen tilassa. Erityisesti 2000- ja 2010-lukujen työelämälle tyypillisiä piirteitä ovat olleet muun muassa teknologisoituminen, työn eri muotojen kehittyminen sekä verkostoitumisen ja moniammatillisen yhteistyön korostuminen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kasvatustieteilijöiden verkostoitumista ja moniammatillista yhteistyötä työelämässä. Tutkimuksessa selvitettiin miten työelämän muutoshaasteet näkyvät kasvatustieteilijän työssä, mikä on kasvatustieteellisen tiedon anti moniammatillisessa yhteistyössä sekä miten kasvatustieteilijät verkostoituvat työssään ja mikä on verkostojen merkitys.
Tutkimusta varten haastateltiin teemahaastattelua käyttäen seitsemää kasvatustieteen maisteria Pirkanmaan ja Uudenmaan alueilta. Haastatelluista kolme työskenteli yksityisellä sektorilla, kaksi julkisella sektorilla ja kaksi järjestön palveluksessa. Haastateltavista kuusi oli naisia ja yksi mies ja heidän työtehtävänsä vaihtelivat asiantuntijatyöstä esimiestehtäviin. Ikäjakaumana oli 29-45 vuotta ja heidän työkokemuksensa koulutusta vastaavista tehtävistä vaihteli kolmen ja 19 vuoden välillä.
Haastattelut toteutettiin kevään 2016 aikana joko kasvotusten, video- tai puhelinhaastatteluina. Haastateltavat valikoituivat tutkimukseen mukaan tutkijan henkilökohtaisten kontaktien, sosiaalisen median ja niin kutsutun lumipallomenetelmän kautta. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytettiin fenomenografista lähestymistapaa.
Tutkimuksessa havaittiin, että kasvatustieteilijät tarkastelevat työelämän muutoksia henkilökohtaisen näkökulmansa lisäksi yhteiskunnalliselta tasolta. Monelle kasvatustieteilijälle verkostoituminen näyttäytyikin varsin luonnollisena ja työelämään kuuluvansa osana omaa työtä. Verkostoitumista ja moniammatillista yhteistyötä kuljetettiin rinta rinnan ja nykyisten kontaktien nähtiin auttavan esimerkiksi tiedonvaihdossa, uuden oppimisessa sekä mahdollisten työpaikanvaihtoaikeiden tullessa eteen. Verkostot nähtiin tärkeänä resurssina, jolle tuli myös jakaa omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kasvatustieteilijöiden verkostoitumista ja moniammatillista yhteistyötä työelämässä. Tutkimuksessa selvitettiin miten työelämän muutoshaasteet näkyvät kasvatustieteilijän työssä, mikä on kasvatustieteellisen tiedon anti moniammatillisessa yhteistyössä sekä miten kasvatustieteilijät verkostoituvat työssään ja mikä on verkostojen merkitys.
Tutkimusta varten haastateltiin teemahaastattelua käyttäen seitsemää kasvatustieteen maisteria Pirkanmaan ja Uudenmaan alueilta. Haastatelluista kolme työskenteli yksityisellä sektorilla, kaksi julkisella sektorilla ja kaksi järjestön palveluksessa. Haastateltavista kuusi oli naisia ja yksi mies ja heidän työtehtävänsä vaihtelivat asiantuntijatyöstä esimiestehtäviin. Ikäjakaumana oli 29-45 vuotta ja heidän työkokemuksensa koulutusta vastaavista tehtävistä vaihteli kolmen ja 19 vuoden välillä.
Haastattelut toteutettiin kevään 2016 aikana joko kasvotusten, video- tai puhelinhaastatteluina. Haastateltavat valikoituivat tutkimukseen mukaan tutkijan henkilökohtaisten kontaktien, sosiaalisen median ja niin kutsutun lumipallomenetelmän kautta. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytettiin fenomenografista lähestymistapaa.
Tutkimuksessa havaittiin, että kasvatustieteilijät tarkastelevat työelämän muutoksia henkilökohtaisen näkökulmansa lisäksi yhteiskunnalliselta tasolta. Monelle kasvatustieteilijälle verkostoituminen näyttäytyikin varsin luonnollisena ja työelämään kuuluvansa osana omaa työtä. Verkostoitumista ja moniammatillista yhteistyötä kuljetettiin rinta rinnan ja nykyisten kontaktien nähtiin auttavan esimerkiksi tiedonvaihdossa, uuden oppimisessa sekä mahdollisten työpaikanvaihtoaikeiden tullessa eteen. Verkostot nähtiin tärkeänä resurssina, jolle tuli myös jakaa omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan.