Seikkailukasvatuksen mahdollisuuksia yksilöllisten vahvuuksien, sosiaalisuuden ja ryhmätyötaitojen kehittäjänä
Kolehmainen, Miia (2017)
2017
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-11-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711292824
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711292824
Tiivistelmä
Tässä pro gradu –tutkielmassa käsittelen seuraavia tutkimuskysymyksiä: Millainen merkitys seikkailukasvatuksella on luokkahengen kehittymiselle? Millaisia mahdollisuuksia seikkailukasvatuksella on tukea ryhmäytymistä? Miten ryhmäläiset kokivat sosiaaliset suhteet ja oman asemansa ryhmässä seikkailukasvatuksellisen lukuvuoden aikana?
Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus, jossa pyrin ilmiöiden ymmärtämiseen tilastollisen yleistettävyyden sijaan. Keräsin aineistoni erään suomalaisen pienen paikkakunnan kyläkoulun luokasta, jotka olivat mukana opetusministeriön rahoittamassa seikkailupedagogisessa kokeilussa lukuvuoden 2015―2016 aikana. Luokka muodostui 3.―4. luokkalaisista oppilaista. Aineistonkeruumenetelmänä käytin syksyllä 2015 kyselyä, jossa kartoitin oppilaiden ja opettajan kokemuksia sen hetkisestä luokanilmapiiristä. Syksyllä lähetin oppilaille kyselyn luokanilmapiiristä ja sen hetkisestä kokemuksesta luokkahengestä. Opettajalle oli oma kysely samasta aiheesta. Kyselyyn vastasivat kaikki luokan oppilaat. Lisäksi keräsin aineistoa teemahaastattelulla keväällä 2016. Haastatteluteemoina olivat sosiaaliset suhteet, yhteistyö, kokemukset ja muutos. Haastateltavina olivat viisi neljäsluokkalaista oppilasta: kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Pyysin keväällä koko luokkaa tekemään pienen kirjoitustehtävän seikkailukokemuksista. Analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja sisällön erittely.
Tämän pro gradu –tutkielman tutkimuksen mukaan seikkailukasvatuksella voidaan merkittävästi edistää luokkahengen kehittymistä ja tukea ryhmäytymistä. Seikkailukasvatustoimintaan liittyy erinäisiä toimintoja, jotka mahdollistavat ryhmäytymisen tukemisen, ja jotka kehittävät kykyjä ja taitoja, jotka ovat ryhmäytymisen kannalta tärkeitä. Hyvin johdettu ja suunniteltu seikkailukasvatuksellinen toiminta luo mahdollisuuksia positiivisille yhteisille kokemuksille, jotka edesauttavat ryhmäläisiä hitsautumaan yhteen ja tuntemaan yhteenkuuluvuutta. Seikkailukasvatuksellinen toiminta mahdollistaa yksilön kehittymisen ja kasvun henkilökohtaisella tasolla, mikä taas vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja suhtautumiseen itseensä sekä toisiin ihmisiin. Oppilaat kokivat oman aseman vahvistuneen ryhmässä seikkailukasvatuksellisen vuoden aikana.
Seikkailukasvatus soveltuu hyvin opetussuunnitelmassa esille tuotuihin opetusmenetelmiin ja oppimiskäsitykseen. Seikkailukasvatusta voidaan toteuttaa sisä- tai ulkoilmassa ja integroida mihin vaan koulun toimintaan. Oleellista on sopiva haasteellisuus ja ohjaajan riittävä ammattimaisuus ohjaustyössä.
Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus, jossa pyrin ilmiöiden ymmärtämiseen tilastollisen yleistettävyyden sijaan. Keräsin aineistoni erään suomalaisen pienen paikkakunnan kyläkoulun luokasta, jotka olivat mukana opetusministeriön rahoittamassa seikkailupedagogisessa kokeilussa lukuvuoden 2015―2016 aikana. Luokka muodostui 3.―4. luokkalaisista oppilaista. Aineistonkeruumenetelmänä käytin syksyllä 2015 kyselyä, jossa kartoitin oppilaiden ja opettajan kokemuksia sen hetkisestä luokanilmapiiristä. Syksyllä lähetin oppilaille kyselyn luokanilmapiiristä ja sen hetkisestä kokemuksesta luokkahengestä. Opettajalle oli oma kysely samasta aiheesta. Kyselyyn vastasivat kaikki luokan oppilaat. Lisäksi keräsin aineistoa teemahaastattelulla keväällä 2016. Haastatteluteemoina olivat sosiaaliset suhteet, yhteistyö, kokemukset ja muutos. Haastateltavina olivat viisi neljäsluokkalaista oppilasta: kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Pyysin keväällä koko luokkaa tekemään pienen kirjoitustehtävän seikkailukokemuksista. Analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja sisällön erittely.
Tämän pro gradu –tutkielman tutkimuksen mukaan seikkailukasvatuksella voidaan merkittävästi edistää luokkahengen kehittymistä ja tukea ryhmäytymistä. Seikkailukasvatustoimintaan liittyy erinäisiä toimintoja, jotka mahdollistavat ryhmäytymisen tukemisen, ja jotka kehittävät kykyjä ja taitoja, jotka ovat ryhmäytymisen kannalta tärkeitä. Hyvin johdettu ja suunniteltu seikkailukasvatuksellinen toiminta luo mahdollisuuksia positiivisille yhteisille kokemuksille, jotka edesauttavat ryhmäläisiä hitsautumaan yhteen ja tuntemaan yhteenkuuluvuutta. Seikkailukasvatuksellinen toiminta mahdollistaa yksilön kehittymisen ja kasvun henkilökohtaisella tasolla, mikä taas vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja suhtautumiseen itseensä sekä toisiin ihmisiin. Oppilaat kokivat oman aseman vahvistuneen ryhmässä seikkailukasvatuksellisen vuoden aikana.
Seikkailukasvatus soveltuu hyvin opetussuunnitelmassa esille tuotuihin opetusmenetelmiin ja oppimiskäsitykseen. Seikkailukasvatusta voidaan toteuttaa sisä- tai ulkoilmassa ja integroida mihin vaan koulun toimintaan. Oleellista on sopiva haasteellisuus ja ohjaajan riittävä ammattimaisuus ohjaustyössä.