Omaisuudensuojan ja ympäristöperusoikeuden välinen suhde
Reku, Piia (2017)
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-11-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711292823
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711292823
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitetään kahden Suomen perustuslaissa (PL, 731/1999) turvatun säännöksen, omaisuudensuojan (PL 15 §) ja ympäristöperusoikeuden (PL 20 §) keskinäistä suhdetta ja tulkintavaikutusta toisiinsa. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan usein jännitteiseksi määritellyssä suhteessa esiintyviä kollisio- ja konkurrenssitilanteita niin lakia säädettäessä kuin sovellettaessa. Suhteen määrittelyyn liittyy mahdollisimman objektiivisin ja johdonmukaisin perustein tehty omaisuudensuojanäkökohtien ja ympäristöarvojen suojaamisen välinen punninta. Punnintaan liittyvä yhdenvertaisuusvaatimuksen (PL 6 §) toteutumisen ja tasa-arvon aktualisoitumisen tutkiminen on tämän tutkimuksen osatehtävä.
Perusoikeusjärjestelmän jatkuva muutostila myötäilee yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia järjestelmän eläessä ja joustaessa sen myötä. Tämän tutkimuksen tarkastelun kohteena on omaisuudensuojan muuttunut asema hallitsevasta perusoikeussäännöksestä muiden perusoikeuksien joukkoon asettuvaksi tasavertaiseksi säännökseksi. Muutokseen ovat vaikuttaneet niin perusoikeusjärjestelmän uudistaminen ja kansainvälisoikeudellinen kehitys kuin ympäristöarvojen heijastuminen yleisemminkin koko suomalaiseen oikeusjärjestelmään; ekologistuminen on kaikkialla ja kaiken aikaa. Tämä on synnyttänyt myös uudenlaisia omistamisen käsitteitä vihreästä omistamisesta ekologisoituun omistamiseen.
Tutkimuksen metodologinen perusta on oikeusdogmaattinen keskittyen voimassa olevan oikeuden sisältöön. Tärkeimpänä lähdemateriaalina ovat lainsäädäntöaineisto, lain esityöt, lainsoveltamiskäytäntö sekä aiheeseen liittyvä oikeuskirjallisuus, artikkelit ja tutkimushankkeet. Kansallisia ratkaisukäytäntöjä sekä eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoja läpikäymällä tutkimus selvittää perusoikeusuudistuksen jälkeistä omaisuudensuojan muuttunutta tulkintaa suhteessa ympäristöperusoikeuteen tämän päivän kontekstissa. Kansainvälisistä toimijoista huomioidaan erityisesti tutkittavana oleviin säännöksiin liittyvät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset Suomen osalta.
Perusoikeusjärjestelmän jatkuva muutostila myötäilee yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia järjestelmän eläessä ja joustaessa sen myötä. Tämän tutkimuksen tarkastelun kohteena on omaisuudensuojan muuttunut asema hallitsevasta perusoikeussäännöksestä muiden perusoikeuksien joukkoon asettuvaksi tasavertaiseksi säännökseksi. Muutokseen ovat vaikuttaneet niin perusoikeusjärjestelmän uudistaminen ja kansainvälisoikeudellinen kehitys kuin ympäristöarvojen heijastuminen yleisemminkin koko suomalaiseen oikeusjärjestelmään; ekologistuminen on kaikkialla ja kaiken aikaa. Tämä on synnyttänyt myös uudenlaisia omistamisen käsitteitä vihreästä omistamisesta ekologisoituun omistamiseen.
Tutkimuksen metodologinen perusta on oikeusdogmaattinen keskittyen voimassa olevan oikeuden sisältöön. Tärkeimpänä lähdemateriaalina ovat lainsäädäntöaineisto, lain esityöt, lainsoveltamiskäytäntö sekä aiheeseen liittyvä oikeuskirjallisuus, artikkelit ja tutkimushankkeet. Kansallisia ratkaisukäytäntöjä sekä eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoja läpikäymällä tutkimus selvittää perusoikeusuudistuksen jälkeistä omaisuudensuojan muuttunutta tulkintaa suhteessa ympäristöperusoikeuteen tämän päivän kontekstissa. Kansainvälisistä toimijoista huomioidaan erityisesti tutkittavana oleviin säännöksiin liittyvät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset Suomen osalta.