Viron- ja englanninkielisten S2-oppijoiden infinitiivituotosten vertailua virheanalyysin keinoin

Abstract

Tutkimuksen kohteena ovat viron- ja englanninkielisten S2-oppijoiden infinitiivituotokset, joita on analysoitu virheanalyysin keinoin. Tutkimuksen teoreettinen tausta on kontrastiivinen kielentutkimus eli kielten vertailuun ja niiden keskinäiseen vaikutukseen kielen oppimisessa keskittyvä tutkimus. Tutkimuskysymykset ovat: Mitkä ovat viron- ja englanninkielisten 3-tason S2-oppijoiden yleisimpiä virheitä infinitiivirakenteissa? Mitä selittäviä tekijöitä näille virheille voidaan löytää? Millaiset infinitiivirakenteet vironkieliset ja englanninkieliset 3-tason S2-oppijat onnistuvat tuottamaan oikein?

Tutkimusaineistona on Yleisten kielitutkintojen korpuksesta (YKI-korpus) satunnaisotannalla valittuja alemman keskitason (3-taso) S2-oppiijoiden kirjoittamisen testisuorituksia yhteensä 20 S2-oppijalta, joista puolet on viron- ja puolet englanninkielisiä. Aineistoa on analysoitu lähinnä laadullisin keinoin. Analyysin kohteena ovat A- ja MA-infinitiivit ja niissä neljä eri infinitiivirakennetta, jotka ovat Ison suomen kieliopin (ISK) luokittelun mukaisesti verbiketjut (nesessiivirakenteet ja muut verbiketjut), verbiliitot, objektina olevat infinitivilausekkeet ja adverbiaalina olevat infinitiivilausekkeet.

Viron- ja englanninkielisten 3-tason S2-oppijoiden tekstien analyysi toi esiin sekä yhtäläisyyksiä että joitakin eroja kahden eri äidinkieltä puhuvan ryhmän välillä. Viron- ja englanninkielisten S2-oppijoiden tekemät yleisimmät virheet ovat monelta osin samat. Yleisin virheryhmä on vokaalivartalon käyttö A-infinitiivin perusmuodon sijaan sekä viron- että englanninkielisillä S2-oppijoilla. Sekä vokaaliharmonia- että astevaihteluvirheitä ryhmät tekevät lähes saman verran, mutta nesessiivirakenteiden subjektivirheitä vironkielisillä S2-oppijoilla on vähemmän kuin englanninkielisillä S2-oppijoilla. Vironkielisten S2-oppijoiden virheiden taustalla voi nähdä sekä kohdekielestä että oppijoiden lähdekielestä nousevia tekijöitä, mutta lähdekielen malli näyttää monilta osin selittävän virheitä enemmän kuin englanninkielisillä S2-oppijoilla, joiden virheiden taustalla näyttävät olevan enemmän haasteet kohdekielen rakenteiden omaksumisessa. Vironkieliset S2-oppijat tuottavat toisaalta enemmän analyysin kohteena olevia infinitiivirakenteita ja käyttävät niissä jonkin verran laajempaa kirjoa finiittimuotoisia verbejä kuin englanninkieliset S2-oppijat, mitä voi selittää lähdekielen eli läheisen sukukielen viron positiivinen vaikutus.