Koulupolulle : esiopetusikäisten ja vanhempien ajatuksia koulusta ja alkuopettajasta

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella koulusiirtymää ja koulunaloitusta esiopetuksessa olevien lasten ja heidän vanhempiensa näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin yhden esiopetusryhmän lapsilta ja vanhemmilta. Ryhmä- ja parihaastatteluihin osallistui yhdeksän lasta. Kymmenen esiopetusikäisen lapsen vanhempaa vastasi kyselylomakkeeseen. Tutkimusongelma sisälsi kaksi tutkimuskysymystä, joista toinen koski lasten ja vanhempien ajatuksia koulunaloittamiseen liittyen ja toinen niitä keinoja, joilla ensimmäisen luokan opettaja voi ottaa huomioon näitä toiveita ja tarpeita ja tukea lasta koulusiirtymässä.

Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti sisällönanalyysin keinoin. Aineistoa luokiteltiin, tyypiteltiin ja teemoiteltiin. Haastattelukysymykset vaikuttuvat teemojen jännittäminen, valmius, opettaja, odotukset koululta ja koululaisuus muodostumiseen. Lisäksi lasten vastauksista nousivat omiksi teemoikseen sisarukset ja läksyt sekä vanhempien vastauksista itsenäistyminen ja pärjääminen. Avun ja tuen teema nousi haastattelukysymyksistä ja muotoutui tarkemmin vastaajien puheessa. Vanhempien vastausten perusteella kouluvalmiustaidot luokiteltiin Huolilan ym. (1999) havainnointilomakkeen jaottelua soveltaen. Vanhempien opettajaa koskevien ajatusten perusteella muodostettiin hyvän ensimmäisen luokan opettajan tyyppiesimerkki.

Lapsille koulusiirtymä oli luonnollinen tapahtuma, joten he eivät pitäneet valmiuden pohtimista olennaisena. Lapset tiesivät, että koululaisuuteen liittyy odotuksia. He ajattelivat koululaiselta odotettavan käyttäytymiseen liittyvää kunnollisuutta. Kognitiiviset taidot eivät lasten mielestä liittyneet valmiuksiin, vaan koulu oli näiden taitojen harjoittelemista varten. Ensimmäisen luokan oppisisältöjen arvioitiin olevan helppoja. Opettajalta toivottiin lämminhenkisyyttä. Vanhemmilla sisaruksilla koettiin olevan suuri merkitys koulusiirtymässä, ja koululaisuus merkitsi usealle lapselle isosisaruksen kaltaiseksi isoksi koululaiseksi tulemista. Koululaisuuden ja esiopetuksen välille haluttiin tehdä eroa. Koululaisuus oli lasten vastauksissa selvästi aikuisen määrittelemää. Lapsen koululaisidentiteetti alkoi muodostua jo esiopetuksessa. Siirtymäkäytänteitä tulisi kehittää niin, että ne mahdollistaisivat lapselle aktiivisemman roolin siirtymässä.

Vanhempien mielestä lasten oli kouluun tullessaan hyvä hallita erityisesti sosiaalisia sekä käytännöllisiä arjen päivittäistoimintoihin liittyviä taitoja. Vanhemmat pohtivat koulusiirtymässä käytännön asioita ja antoivat koululaisuudelle pärjäämisen merkityksiä. Opettajaan suhtauduttiin luottavaisesti. Opettajan toivottiin olevan turvallinen ja lapset yksilöllisesti huomioiva vanhempien yhteistyökumppani. Koulun tulisi antaa tilaa ja aikaa koululaiseksi kasvulle. Ensimmäisen luokan opettajan tulisi tuntea esiopetuksen maailmaa ja huomioida lapset yksilöinä.