Ääni kölveille : nuorten maahanmuuttajamiesten kokemuksia kotoutumisesta
Mäkelä, Jukka (2017)
Mäkelä, Jukka
2017
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-11-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711272806
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711272806
Tiivistelmä
Tutkimukseni aiheena ovat nuorten maahanmuuttajamiesten omat kokemukset kotoutumisestaan Suomeen. Mielenkiinnon kohteenani on virallisten kotoutumistoimien riittävyys ja niiden tarkoituksenmukaisuus. Tutkin myös rasismikokemusten vaikutuksia kotoutumiseen ja siihen, tuntuuko Suomi kodilta. Toteutin tutkimukseni haastattelemalla nuoria Hämeen setlementtinuorten Kölvi-toiminnassa, joka on minulle aiemmin tuttu vapaaehtoistyön kautta. Analysoin näin keräämäni aineiston fenomenologiaa ja laadullista sisällönanalyysia hyödyntäen.
Haastatteluista kävi ilmi, että maahanmuuttajat ovat varsin kriittisiä saamiaan kotoutumispalveluita kohtaan. Kielen opetusta annetaan melko vähän ja siinä keskitytään jossain määrin eri asioihin kuin maahanmuuttajat toivoisivat. Apua kotoutumiseen on saatavilla, mutta sitä pitää odottaa, eikä sitä tarjota automaattisesti, vaan apua pitää osata pyytää, mikä asettaa maahanmuuttajat keskenään eriarvoiseen asemaan. Ne, jotka osaavat vaatia itselleen apua saavat sitä, mutta muut saattavat jäädä ilman. Tämä johtaa siihen, että maahanmuuttajat hakevat apua sosiaalisesta verkostostaan, joka yleensä tarkoittaa muita maahanmuuttajia, mikä ei ole hyväksi kotoutumista ajatellen. Ne maahanmuuttajat, jotka lopulta jäävät ilman tarvitsemaansa apua, eivät välttämättä kotoudu Suomeen lainkaan, vaan toivovat pystyvänsä muuttamaan vanhaan kotimaahansa takaisin, eivätkä he useinkaan ole kiinnostuneita aktiivisesti etenemään elämässään Suomessa. Heidän kotoutumisensa on epäonnistunut.
Arkipäivän rasismikokemuksia on jossain vaiheessa elämää ollut kaikilla haastateltavillani. Osalla haastateltavistani on tuoreitakin rasismikokemuksia, eivätkä nämä haastateltavani tunne Suomea kodikseen. Toisilla haastateltavillani rasismikokemukset olivat loppuneet peruskoulun ja teini-iän päättymisen aikoihin. Heidän kohdallaan kotoutuminen on onnistunut paremmin ja he tuntevat Suomen kodikseen. Tutkimukseni ei valitettavasti anna vastausta siihen, johtuuko onnistunut kotoutuminen rasismikokemusten puutteesta, vai johtaako onnistunut kotoutuminen siihen, että henkilö ei enää kiinnitä arkipäivän rasismiin huomiota. Joka tapauksessa rasismin ja kotoutumisen onnistumisen välillä on selvä yhteys.
Haastatteluista kävi ilmi, että maahanmuuttajat ovat varsin kriittisiä saamiaan kotoutumispalveluita kohtaan. Kielen opetusta annetaan melko vähän ja siinä keskitytään jossain määrin eri asioihin kuin maahanmuuttajat toivoisivat. Apua kotoutumiseen on saatavilla, mutta sitä pitää odottaa, eikä sitä tarjota automaattisesti, vaan apua pitää osata pyytää, mikä asettaa maahanmuuttajat keskenään eriarvoiseen asemaan. Ne, jotka osaavat vaatia itselleen apua saavat sitä, mutta muut saattavat jäädä ilman. Tämä johtaa siihen, että maahanmuuttajat hakevat apua sosiaalisesta verkostostaan, joka yleensä tarkoittaa muita maahanmuuttajia, mikä ei ole hyväksi kotoutumista ajatellen. Ne maahanmuuttajat, jotka lopulta jäävät ilman tarvitsemaansa apua, eivät välttämättä kotoudu Suomeen lainkaan, vaan toivovat pystyvänsä muuttamaan vanhaan kotimaahansa takaisin, eivätkä he useinkaan ole kiinnostuneita aktiivisesti etenemään elämässään Suomessa. Heidän kotoutumisensa on epäonnistunut.
Arkipäivän rasismikokemuksia on jossain vaiheessa elämää ollut kaikilla haastateltavillani. Osalla haastateltavistani on tuoreitakin rasismikokemuksia, eivätkä nämä haastateltavani tunne Suomea kodikseen. Toisilla haastateltavillani rasismikokemukset olivat loppuneet peruskoulun ja teini-iän päättymisen aikoihin. Heidän kohdallaan kotoutuminen on onnistunut paremmin ja he tuntevat Suomen kodikseen. Tutkimukseni ei valitettavasti anna vastausta siihen, johtuuko onnistunut kotoutuminen rasismikokemusten puutteesta, vai johtaako onnistunut kotoutuminen siihen, että henkilö ei enää kiinnitä arkipäivän rasismiin huomiota. Joka tapauksessa rasismin ja kotoutumisen onnistumisen välillä on selvä yhteys.