Hoitajien kokemus potilaiden heihin kohdistamasta väkivallasta oikeuspsykiatrisella osastolla
Puntalo, Paavo (2017)
2017
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-11-13
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711242799
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711242799
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitajien kokemuksia potilaiden heihin kohdistamasta väkivallasta oikeuspsykiatrisella osastolla. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa oikeuspsykiatrian erikoisalalla työskentelevien hoitajien kokemuksista potilaiden heihin kohdistaman väkivallan suhteen. Saatu tutkimustieto lisää ymmärrystä hoitajiin kohdistuvan väkivallan vaikutuksista oikeuspsykiatrisessa hoitotyössä. Saatua tietoa voidaan hyödyntää hoitajien koulutuksessa, työnohjauksessa sekä väkivaltatilanteiden jälkihoidossa.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja aineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmällä vuonna 2017. Haastatteluteemat nousivat vuonna 2015 tehdystä systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina (n=21). Haastateltavat hoitajat työskentelivät Vanhan Vaasan sairaalassa, joka tuottaa oikeuspsykiatrisia erityistason palveluita koko Suomen alueelle. Aineiston analyysi suoritettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tulosten mukaan hoitajat kokevat haitallista fyysistä ja henkistä kuormitusta potilaiden väkivaltaisen käyttäytymisen vuoksi. Väkivallalla koetaan olevan negatiivisia vaikutuksia hoitajien terveyteen ja työhyvinvointiin. Väkivallalla on myös vaikutuksia hoitajien persoonan muutoksiin.
Hoitajat kokevat työskentelevänsä ammatissa ja työpaikassa, jossa työpaikkaväkivalta näyttelee suurta osaa. Hoitajat kuitenkin suhtautuvat kohtaamaansa väkivaltaan ammatillisesti ja jatkavat hoidollista vuorovaikutusta väkivaltaisten potilaiden kanssa. Hoitajat kokevat työyhteisön voimavarana väkivaltatilanteiden hoidossa ja niiden käsittelyssä.
Hoitajat saavat tukea organisaatiolta väkivaltatilanteissa, mutta väkivaltatilanteiden hoitoon kaivataan edelleen lisää panostusta. Vaikka väkivaltavaaroja pyritään ennakoimaan, niin silti hoitajien voimavaroja kuluu edelleen paljon potilaiden väkivaltaisen käytöksen hallitsemiseen.
Tulosten perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että Suomessa väkivalta on oikeuspsykiatrisessa hoitotyössä läsnä ja se vaikuttaa hoitajiin monella tapaa. Psykiatrinen hoitokulttuuri kaipaa muutosta suuntaan, jossa hoitajiin kohdistuvaa väkivaltaa ei hyväksytä millään tapaa. Yhteiskunnallinen asennemuutos on tarpeen, jotta väkivallan uhriksi joutuminen ei olisi hoitotyön ammattilaisen osa. Hoitajien työturvallisuuden kehittäminen vaatii edelleen toimia ja tässä tulisi ottaa huomioon hoitohenkilökunnan tarpeet ja näkemykset. Oikeuspsykiatrisessa hoitotyössä hoitajien kohtaamaa väkivaltaa tulisi avata yhteiskunnassa laajemmin, jotta ymmärrys ja tieto sen olemassaolosta lisääntyisivät.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen ja aineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmällä vuonna 2017. Haastatteluteemat nousivat vuonna 2015 tehdystä systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina (n=21). Haastateltavat hoitajat työskentelivät Vanhan Vaasan sairaalassa, joka tuottaa oikeuspsykiatrisia erityistason palveluita koko Suomen alueelle. Aineiston analyysi suoritettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tulosten mukaan hoitajat kokevat haitallista fyysistä ja henkistä kuormitusta potilaiden väkivaltaisen käyttäytymisen vuoksi. Väkivallalla koetaan olevan negatiivisia vaikutuksia hoitajien terveyteen ja työhyvinvointiin. Väkivallalla on myös vaikutuksia hoitajien persoonan muutoksiin.
Hoitajat kokevat työskentelevänsä ammatissa ja työpaikassa, jossa työpaikkaväkivalta näyttelee suurta osaa. Hoitajat kuitenkin suhtautuvat kohtaamaansa väkivaltaan ammatillisesti ja jatkavat hoidollista vuorovaikutusta väkivaltaisten potilaiden kanssa. Hoitajat kokevat työyhteisön voimavarana väkivaltatilanteiden hoidossa ja niiden käsittelyssä.
Hoitajat saavat tukea organisaatiolta väkivaltatilanteissa, mutta väkivaltatilanteiden hoitoon kaivataan edelleen lisää panostusta. Vaikka väkivaltavaaroja pyritään ennakoimaan, niin silti hoitajien voimavaroja kuluu edelleen paljon potilaiden väkivaltaisen käytöksen hallitsemiseen.
Tulosten perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että Suomessa väkivalta on oikeuspsykiatrisessa hoitotyössä läsnä ja se vaikuttaa hoitajiin monella tapaa. Psykiatrinen hoitokulttuuri kaipaa muutosta suuntaan, jossa hoitajiin kohdistuvaa väkivaltaa ei hyväksytä millään tapaa. Yhteiskunnallinen asennemuutos on tarpeen, jotta väkivallan uhriksi joutuminen ei olisi hoitotyön ammattilaisen osa. Hoitajien työturvallisuuden kehittäminen vaatii edelleen toimia ja tässä tulisi ottaa huomioon hoitohenkilökunnan tarpeet ja näkemykset. Oikeuspsykiatrisessa hoitotyössä hoitajien kohtaamaa väkivaltaa tulisi avata yhteiskunnassa laajemmin, jotta ymmärrys ja tieto sen olemassaolosta lisääntyisivät.