Kansalaisemme ansaitsevat todellisen unionin, joka edistää yhteisiä etujamme : retorinen analyysi Euroopan unionin globaalistrategiasta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kesäkuussa 2016 ilmestyneen Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa –globaalistrategian sekä sitä edeltäneen Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa -turvallisuusstrategian kautta. Globaalistrategia linjaa unionille päivitetyn globaalin strategian ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vuoden 2003 turvallisuusstrategian jälkeen. Tutkielmassa tarkastellaan, miten strategiassa kuvataan EU:n muuttunutta toimintaympäristöä, unionin ulkoista ja sisäistä turvallisuutta, argumentoidaan yhteisten ulko- ja turvallisuuspoliittisten toimien tarpeellisuuden puolesta sekä mitä sen prioriteetit kertovat unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta. Varsinainen tutkimuskysymys on, miten globaalistrategia maalaa unionin ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannetta ja miten se perustelee EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan koordinoinnin keinona toimia strategian kuvaamassa todellisuudessa. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa ovat neofunktionalismi ja polkuriippuvuus.

Tutkielmassa lähdetään liikkeelle siitä lähtökohdasta, että poliittisena tekstinä strategia vaatii legitimointia, jotta sen väitteet voidaan hyväksyä ja toimintaesityksille luoda edellytyksiä toteutua. Strategian väitteille haetaan tukea retoriikan keinoin, minkä vuoksi tutkielman menetelmäksi on valittu Chaïm Perelmanin retoriikka-analyysi. Globaalistrategiaa on aiemmassa tutkimuksessa tarkasteltu keskittyen suurelta osin sen arviointiin suhteessa turvallisuusstrategiaan. Strategioiden analyysi on kuitenkin painottunut esimerkiksi hallitsevien diskurssien tarkasteluun. Retoriikka-analyysillä voidaan siten pyrkiä lisäämään aiheesta ymmärrystä.

Globaalistrategian argumentaatio havainnollistaa intressien ohittaneen arvot EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa strategiatyössä. Keskiöön argumentaatiossa on noussut ’vahva’ ja ’todellinen’ unioni, jonka oikeutus perustuu sen kyvylle turvata kansalaistensa edut ja vastata globaaleihin, yhä monimutkaisempiin haasteisiin. Globaalistrategia osoittaa näin pyrkimyksen jäsenvaltioiden sitouttamiseen koordinoituun toimintaan niin resurssien kuin suunnitelmien toimeenpanon saralla.