A corpus-based study of the complementation of the verb convince in recent British English and three Postcolonial Englishes
Taatila, Tuulia (2017)
Taatila, Tuulia
2017
Englannin kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in English Language, Literature and Translation
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-11-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711222776
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711222776
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee verbin convince komplementaatiota neljässä eri englannin varieteetissa, Britannian englannissa ja kolmessa jälkikoloniaalisessa englannissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia komplementtityyppejä esiintyy verbin convince kanssa Britannian, Uuden-Seelannin, Etelä-Afrikan ja Malesian englanneissa ja vertailla, eroaako komplementaatio eri varieteettien välillä. Tutkielman aineistona toimii esimerkkilauseet GloWbE-korpuksesta, The Corpus of Global Web-Based English. GloWbE-korpus sisältää noin 1,9 miljardia sanaa kahdestakymmenestä eri maasta. Korpus mahdollistaa hakujen tekemisen haluttujen varieteettien sisällä. Korpuksen tekstit on kerätty Internetistä vuonna 2012.
Tutkielman teoriaosassa käsitellään komplementaatioon, convince-verbiin ja maailmanenglanteihin liittyvää teoriaa ja aikaisempia tutkimuksia. Teoriaosa määrittelee, mitä on komplementaatio, kartoittaa erilaisia komplementaatioon liittyviä periaatteita ja convince-verbin merkityksiä ja kertoo, millaisia komplementteja verbillä on aiemmin havaittu. Lähteinä käytetään esimerkiksi kielioppikirjoja ja sanakirjoja, kuten the Oxford English Dictionary. Teoriaosassa käsitellään myös maailmanenglanteja ja esitellään tutkielmaan valitut varieteetit ja Schneiderin dynaaminen malli jälkikoloniaalisten englantien kehittymisestä. Tutkielman analyysiosassa esitellään korpusaineisto ja löydetyt komplementtityypit ja pyritään löytämään vastauksia kysymyksiin, kuten mitkä ovat yleisimmin käytetyt komplementit ja vaikuttaako tuloksiin se, missä kehitysvaiheessa varieteetti on. Aineisto rajattiin 300 esimerkkilauseeseen jokaisesta varieteetista, yhteensä 1200. Tutkielmassa ei kuitenkaan oteta huomioon sellaisia lauseita, joissa verbiä convince oli käytetty kuten adjektiivia. Jokaisesta löydetystä komplementtityypistä annetaan esimerkkejä analyysiosiossa ja vertaillaan eri tyyppien yleisyyksiä eri varieteeteissa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että convince valitsee useita eri komplementteja ja yleisimmät näistä ovat [+NP+that-clause], [+NP+to-infinitive-clause] ja [+NP]. Nämä ovat yleisimmät komplementit jokaisessa tutkitussa varieteetissa ja myös the Oxford English Dictionaryssa. Yhteensä aineistossa esiintyviä komplementteja on 12, joista 7 on sanakirjoissa aiemmin mainittuja malleja ja 5 on uusia innovatiivisia malleja. Yllättävää on, että uusilla komplementtityypeillä on vain vähän esiintymiä. Suosituimmat komplementit ovat vanhoja tyyppejä. Neljä suosituinta tyyppiä vie 95 % tuloksista. Nämä neljä suosituinta tyyppiä ovat samat kaikissa varieteeteissa, joten siltä osin komplementaatio ei eroa brittienglannin ja jälkikoloniaalisten englantien välillä, mutta eroavaisuuksia löytyy käytössä olevien komplementtien määrässä: jälkikoloniaalisilla englanneilla on enemmän komplementteja käytössä kuin brittienglannilla. Näyttäisi siltä, että se, missä vaiheessa varieteetti on Schneiderin dynaamisessa mallissa, vaikuttaa tuloksiin: mitä nuorempi varieteetti, sitä enemmän komplementtityyppejä käytössä.
Tutkielman teoriaosassa käsitellään komplementaatioon, convince-verbiin ja maailmanenglanteihin liittyvää teoriaa ja aikaisempia tutkimuksia. Teoriaosa määrittelee, mitä on komplementaatio, kartoittaa erilaisia komplementaatioon liittyviä periaatteita ja convince-verbin merkityksiä ja kertoo, millaisia komplementteja verbillä on aiemmin havaittu. Lähteinä käytetään esimerkiksi kielioppikirjoja ja sanakirjoja, kuten the Oxford English Dictionary. Teoriaosassa käsitellään myös maailmanenglanteja ja esitellään tutkielmaan valitut varieteetit ja Schneiderin dynaaminen malli jälkikoloniaalisten englantien kehittymisestä. Tutkielman analyysiosassa esitellään korpusaineisto ja löydetyt komplementtityypit ja pyritään löytämään vastauksia kysymyksiin, kuten mitkä ovat yleisimmin käytetyt komplementit ja vaikuttaako tuloksiin se, missä kehitysvaiheessa varieteetti on. Aineisto rajattiin 300 esimerkkilauseeseen jokaisesta varieteetista, yhteensä 1200. Tutkielmassa ei kuitenkaan oteta huomioon sellaisia lauseita, joissa verbiä convince oli käytetty kuten adjektiivia. Jokaisesta löydetystä komplementtityypistä annetaan esimerkkejä analyysiosiossa ja vertaillaan eri tyyppien yleisyyksiä eri varieteeteissa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että convince valitsee useita eri komplementteja ja yleisimmät näistä ovat [+NP+that-clause], [+NP+to-infinitive-clause] ja [+NP]. Nämä ovat yleisimmät komplementit jokaisessa tutkitussa varieteetissa ja myös the Oxford English Dictionaryssa. Yhteensä aineistossa esiintyviä komplementteja on 12, joista 7 on sanakirjoissa aiemmin mainittuja malleja ja 5 on uusia innovatiivisia malleja. Yllättävää on, että uusilla komplementtityypeillä on vain vähän esiintymiä. Suosituimmat komplementit ovat vanhoja tyyppejä. Neljä suosituinta tyyppiä vie 95 % tuloksista. Nämä neljä suosituinta tyyppiä ovat samat kaikissa varieteeteissa, joten siltä osin komplementaatio ei eroa brittienglannin ja jälkikoloniaalisten englantien välillä, mutta eroavaisuuksia löytyy käytössä olevien komplementtien määrässä: jälkikoloniaalisilla englanneilla on enemmän komplementteja käytössä kuin brittienglannilla. Näyttäisi siltä, että se, missä vaiheessa varieteetti on Schneiderin dynaamisessa mallissa, vaikuttaa tuloksiin: mitä nuorempi varieteetti, sitä enemmän komplementtityyppejä käytössä.