Ekspressiiviverbit ja koloratiivikonstruktio kaunokirjallisuudessa : kontrastiivinen analyysi suomesta, ruotsista ja venäjästä

Abstract

Tämä laajahko katsaus ekspressiiviverbeistä keskittyy suomen-, ruotsin- ja venäjänkielisiin deskriptiivisiin ja onomatopoeettisiin verbeihin ja koloratiivikonstruktioihin. Aineistona on näillä kielillä kirjoitettua kaunokirjallisuutta käännösvastineineen. Suomenkielistä kirjallisuutta edustaa F. E. Sillanpään romaani Nuorena nukkunut, ruotsinkielistä Tove Janssonin Trollvinter ja venäjänkielistä kirjallisuutta puolestaan Mihail Bulgakovin Sobatše serdtse. Teokset valikoituivat mukaan siksi, että niiden kieli on erityisen värikästä ja kuvailevaa, joten ekspressiivisiä verbejäkin oli lupa odottaa löytyvän runsaasti.

Verbejä tutkitaan ja analysoidaan kontrastiivisella otteella. Tutkielma sisältää sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia elementtejä; verbien ja niiden ekspressiivisyystyyppien suhteen tehdään laskennallisia johtopäätöksiä kielittäin ja teoksittain, mutta sen lisäksi verbien semanttisia kenttiä ja äänteellistä variaatiota tarkastellaan omissa luvuissaan. Äänteellinen variaatio on jaettu edelleen kielikohtaisten ja kieliuniversaalien piirteiden tutkimiseen. Aineiston koloratiivikonstruktiot käännösvastineineen käsitellään erikseen.

Jo tutkimuksen alkumetreillä kävi ilmi, ettei kaikkia esimerkiksi alun perin suomenkielisiä onomatopoeettisia verbejä ole käännetty kohdekieleen onomatopoeettisella verbillä. Usein näin toki on, mutta tutkimuksessa ilmeni myös runsaasti tapauksia, joissa ilmeikäs ekspressiivinen verbi onkin käännetty aivan neutraalilla verbillä, neutraali alkuperäinen verbi on saanut ekspressiivisen käännösvastineen tai verbi on muuttanut ekspressiivistä luonnettaan käännösvaiheessa onomatopoeettisesta deskriptiiviseksi tai päinvastoin. Joskus myös verbirakenne on hylätty niin, että käännöksessä onkin esimerkiksi substantiivi tai asiaa ei ole mainittu lainkaan. Tutkielman loppupuolella esitellään tämäntyyppisiä tapauksia ja pohditaan niiden syitä.

Tutkimus jatkaa omalta osaltaan suomalaisen ekspressiivisanaston tutkimusperinnettä mutta liittää sen myös monitieteellisellä tavalla osaksi ruotsin ja venäjän kielen tutkimusta, käännöstiedettä ja kirjallisuudentutkimusta. Kirjoittajan vilpitön toive on, että tämä tutkimus lähentäisi näitä yhtäältä niin kaukana mutta toisaalta niin lähellä toisiansa olevia tieteenaloja. Vänskap är det starkaste vapnet!