Vallankaappausyritys Turkissa : kehysanalyysi demokratian tilasta kesällä 2016
Lampi, Santeri (2017)
2017
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-11-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711222766
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711222766
Tiivistelmä
Turkin istuvaa hallitusta vastaan suunnattu sotilasvallankaappausyritys kuivui vuonna 2016 nopeasti kokoon, mutta kapinalla on ollut kauaskantoisia vaikutuksia Turkin sisäpolitikkaan ja ulkosuhteisiin. Poikkeustilan varjolla aloitettujen puhdistusten on katsottu olevan viimeisin osoitus Turkin demokratian ajautumisesta ongelmiin. Turkki on tärkeä tutkimuskohde, sillä kyse on länteen suuntautuneesta muslimimaasta, joka hakee Euroopan unionin jäsenyyttä. Lisäksi se on Pohjois-Atlantin liiton jäsen.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten länsimaisissa sanomalehdissä kehystettiin Turkin demokratian tilaa sotilasvallankaappauksen jälkimainingeissa. Turkin demokratiakehitystä taustoitetaan sen historiallisella modernisaatioprosessilla sekä poliittisen islamin asemalla osana sekulaaria yhteiskuntaa. Työn teoreettinen viitekehys perustuu länsimaiselle demokratiakäsitykselle, jota syvennetään demokratian ja islaminuskon välisen poleemisen suhteen tarkastelulla.
Tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomien, Dagens Nyheterin, The New York Timesin, The Timesin ja sen sisarjulkaisu The Sunday Timesin artikkeleista. Niiden tapoja representoida Turkin demokratian tilaa esitellään kehysanalyysin keinoin. Aineiston tarkastelussa painotetaan deduktiivista lähestymistapaa, jossa kehykset operationalisoidaan ennen analyysia. Analyysia syvennetään lyhyesti myös induktiivisesti eli aineistolähtöisesti nousevien kehysten esittelyllä.
Länsimaisten sanomalehtien mukaan jo valmiiksi heikentynyt Turkin demokratia rappeutui vallankaappausyrityksen jälkeen entisestään. Vaikka sotilasvaltaa pidettiin huonoimpana vaihtoehtona, puhdistukset käynnistänyttä hallitusta kritisoitiin ankarasti. Kehystäminen liberaalidemokratialla olikin länsimaisten lehtien yleisin valinta. Tutkimuksen toinen merkittävä löydös oli se, että tutkimuskirjallisuudessa korostuvat historialliset ja islaminuskoon pohjautuvat Turkki-analyysit eivät olleet sanomalehtien suosiossa. Niiden sijaan toimittajat kehystivät artikkelinsa vallankaappausyrityksen vaikutuksilla Turkin EU-suhteisiin ja Nato-kumppanuuteen. Turkin poliittinen järjestelmä elää murroskautta, kun sitä muokataan vuoden 2017 kansanäänestyksen mukaisesti parlamentaarisesta presidenttijohtoiseksi. Turkin demokratian tarkastelussa on tarpeellista pohtia poliittisen johtajuuden tematiikkaa, sillä Erdoğanin korostunutta asemaa valtion voimahahmona ei voi nykyisellään sivuuttaa.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten länsimaisissa sanomalehdissä kehystettiin Turkin demokratian tilaa sotilasvallankaappauksen jälkimainingeissa. Turkin demokratiakehitystä taustoitetaan sen historiallisella modernisaatioprosessilla sekä poliittisen islamin asemalla osana sekulaaria yhteiskuntaa. Työn teoreettinen viitekehys perustuu länsimaiselle demokratiakäsitykselle, jota syvennetään demokratian ja islaminuskon välisen poleemisen suhteen tarkastelulla.
Tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomien, Dagens Nyheterin, The New York Timesin, The Timesin ja sen sisarjulkaisu The Sunday Timesin artikkeleista. Niiden tapoja representoida Turkin demokratian tilaa esitellään kehysanalyysin keinoin. Aineiston tarkastelussa painotetaan deduktiivista lähestymistapaa, jossa kehykset operationalisoidaan ennen analyysia. Analyysia syvennetään lyhyesti myös induktiivisesti eli aineistolähtöisesti nousevien kehysten esittelyllä.
Länsimaisten sanomalehtien mukaan jo valmiiksi heikentynyt Turkin demokratia rappeutui vallankaappausyrityksen jälkeen entisestään. Vaikka sotilasvaltaa pidettiin huonoimpana vaihtoehtona, puhdistukset käynnistänyttä hallitusta kritisoitiin ankarasti. Kehystäminen liberaalidemokratialla olikin länsimaisten lehtien yleisin valinta. Tutkimuksen toinen merkittävä löydös oli se, että tutkimuskirjallisuudessa korostuvat historialliset ja islaminuskoon pohjautuvat Turkki-analyysit eivät olleet sanomalehtien suosiossa. Niiden sijaan toimittajat kehystivät artikkelinsa vallankaappausyrityksen vaikutuksilla Turkin EU-suhteisiin ja Nato-kumppanuuteen. Turkin poliittinen järjestelmä elää murroskautta, kun sitä muokataan vuoden 2017 kansanäänestyksen mukaisesti parlamentaarisesta presidenttijohtoiseksi. Turkin demokratian tarkastelussa on tarpeellista pohtia poliittisen johtajuuden tematiikkaa, sillä Erdoğanin korostunutta asemaa valtion voimahahmona ei voi nykyisellään sivuuttaa.