”Ne vakoilee ja mitä kaikkee muuta ne tekee” : diskurssianalyysi älyleluista käydystä keskustelusta
Autio, Riikka (2017)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Autio, Riikka
2017
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2017-11-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711222765
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711222765
Tiivistelmä
Lapsille tarkoitetut uudet älylelut herättivät keskustelua vuosien 2016–2017 vaihteessa eri medioissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella älyleluista käytyä keskustelua mediassa sekä vanhempien puheessa diskurssianalyysin avulla.
Aineistona tutkimuksessa käytettiin DigiLitEY-verkostolta saatua vuosien 2016 ja 2017 vaihteessa kerättyä media-aineistoa älyleluista sekä viideltä alle kouluikäisen lapsen vanhemmalta keväällä 2017 kerättyä teemahaastattelumateriaalia. Haastatellut vanhemmat valikoituivat tutkimukseen, koska heidän lapsillaan oli jokin älylelu ja jonkinlaista kokemusta niistä. Media-aineistossa oli mukana erilaisia internetissä julkaistuja juttuja koskien älyleluja.
Lähtökohtana laadullisessa tutkimuksessa oli diskurssintutkimuksen näkemys kielestä osana sosiaalista toimintaa, jossa kielen avulla kuvataan maailmaa sekä samalla rakennetaan sitä. Diskurssianalyysin avulla aineistosta etsittiin erilaisia puhetapoja, siis diskursseja, liittyen lasten älyleluihin. Tutkimuksen tuloksina aineistosta löytyi neljä erilaista diskurssia. Aineistoa selkeästi dominoiva diskurssi oli kriittinen diskurssi ja muita diskursseja olivat positiivinen diskurssi, nostalginen diskurssi sekä kasvatuksellinen diskurssi. Aineistosta esille nousseita diskursseja peilattiin lasten mediasuhteista ja mediakasvatuksesta aikaisemmin tehtyyn tutkimukseen sekä tutkimukseen julkisesta keskustelusta koskien lasten ja median välistä suhdetta.
Analyysin perusteella älylelut herättivät enimmäkseen kritiikkiä, koska niiden nähtiin olevan uhka lasten yksityisyydelle, turvallisuudelle sekä mielikuvituksekkaalle leikille. Myös lelujen ominaisuuksia sekä niiden markkinointia kritisoitiin. Positiivisina älylelut nähtiin erityisesti niiden opettavaisuuteen liittyvien mielikuvien takia. Älylelut herättivät nostalgiaa aikaa kohtaan, jolloin leluissa ei vielä ollut internetiä tai teknologiaa sekä perinteisillä leluilla leikkimistä ihannoitiin. Älylelut herättivät myös pohdintaa kasvatuksesta mediaympäristössä.
Aineistona tutkimuksessa käytettiin DigiLitEY-verkostolta saatua vuosien 2016 ja 2017 vaihteessa kerättyä media-aineistoa älyleluista sekä viideltä alle kouluikäisen lapsen vanhemmalta keväällä 2017 kerättyä teemahaastattelumateriaalia. Haastatellut vanhemmat valikoituivat tutkimukseen, koska heidän lapsillaan oli jokin älylelu ja jonkinlaista kokemusta niistä. Media-aineistossa oli mukana erilaisia internetissä julkaistuja juttuja koskien älyleluja.
Lähtökohtana laadullisessa tutkimuksessa oli diskurssintutkimuksen näkemys kielestä osana sosiaalista toimintaa, jossa kielen avulla kuvataan maailmaa sekä samalla rakennetaan sitä. Diskurssianalyysin avulla aineistosta etsittiin erilaisia puhetapoja, siis diskursseja, liittyen lasten älyleluihin. Tutkimuksen tuloksina aineistosta löytyi neljä erilaista diskurssia. Aineistoa selkeästi dominoiva diskurssi oli kriittinen diskurssi ja muita diskursseja olivat positiivinen diskurssi, nostalginen diskurssi sekä kasvatuksellinen diskurssi. Aineistosta esille nousseita diskursseja peilattiin lasten mediasuhteista ja mediakasvatuksesta aikaisemmin tehtyyn tutkimukseen sekä tutkimukseen julkisesta keskustelusta koskien lasten ja median välistä suhdetta.
Analyysin perusteella älylelut herättivät enimmäkseen kritiikkiä, koska niiden nähtiin olevan uhka lasten yksityisyydelle, turvallisuudelle sekä mielikuvituksekkaalle leikille. Myös lelujen ominaisuuksia sekä niiden markkinointia kritisoitiin. Positiivisina älylelut nähtiin erityisesti niiden opettavaisuuteen liittyvien mielikuvien takia. Älylelut herättivät nostalgiaa aikaa kohtaan, jolloin leluissa ei vielä ollut internetiä tai teknologiaa sekä perinteisillä leluilla leikkimistä ihannoitiin. Älylelut herättivät myös pohdintaa kasvatuksesta mediaympäristössä.