”Ethän sinä äiti heitä meidän peliohjelmia parvekkeelta?” : digitaalinen teknologia lasten kuvakirjoissa 2010-luvulla

Abstract

Tutkielmani käsittelee digitaalisen teknologian esittämistä 2010-luvun alkupuolella ilmestyneissä kuvakirjoissa. Pyrin selvittämään, millaisia merkityksiä teknologiaan liitetään tutkimusaineistossa ja miten näitä merkityksiä tuotetaan kuvakirjan keinoilla. Yhdistän tutkielmassani lastenkirjallisuuden poetiikkaan mediakasvatuksellista näkökulmaa. Metodinen lähtökohtani on kuvakirjan ikonotekstin analyysi, jossa kuvakirjaa lähestytään kahden semioottisen merkkijärjestelmän, sanallisen ja kuvallisen, vuorovaikutuksena. Viittaan teknologialla pääsääntöisesti arkiseen tekniikkaan, kuten älypuhelimiin, mutta myös videopeleihin, ohjelmointiin ja muihin ajankohtaisiin aiheisiin.

Lasten ja perheiden arkistunut teknologian käyttö herättää tällä hetkellä paljon keskustelua. Media- ja pelikasvatuksen tutkimuksessa on alettu hiljattain kiinnittää huomiota julkisessa keskustelussa näkyvään huolipuheeseen, jonka taustalla on aikuisten huoli teknologian haitallisista vaikutuksista lapsiin. Myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden on aiemmin esitetty heijastavan aikuisten teknologiaan kohdistamia kielteisiä asenteita. Teknologiakeskustelun huolikeskeisyyden vuoksi ja aiemman lastenkirjallisuuden tutkimuksen pohjalta oletan sallivan tai positiivisen suhtautumisen teknologiaan olevan kuvakirjoissa vielä harvinaista.

Aineistoni koostuu 14 kotimaisesta tai englanninkielisestä, vuosina 2010–2016 julkaistusta kuvakirjasta, jotka käsittelevät digitaalista teknologiaa. Lähestyn teknologiaan liittyvien merkitysten tuottamista neljästä näkökulmasta. Aloitan käsittelyni tarkastelemalla kuvakirjan mahdollisuuksia toimia mediakasvatuksen välineenä. Käsittelen lastenkirjallisuuden mediakasvattavaa potentiaalia myös kriittisemmin esittämällä kuvakirjojen huolipainotteisen asenteen kytkeytyvän lastenkirjallisuuden moralistisen ja opettavaisen tradition ongelmiin. Lisäksi tarkastelen sitä, miten teknologia näkyy kuvakirjojen arkisissa tarinamaailmoissa. Lopuksi kysyn, antaako feministinen kehys kuvakirjalle vapauden käsitellä teknologiaa vapaana huolipuheesta.

Teknologiaan liittyvät merkitykset rakentuvat kuvakirjoissa kuvallisen ja sanallisen ilmaisun varassa. Monissa teoksissa teknologia näyttää muodostavan potentiaalisen uhan lapsille ja perheille: se uhkaa niin perheiden vuorovaikutusta, lasten leikkiä kuin terveyttäkin. Kuvakirjat korostavat teknologian addiktoivuutta ja esittävät usein myös vanhemmat kyvyttöminä oman tai lasten mediankäytön rajoittamiseen. Lisäksi teoksissa nojataan idylliseen käsitykseen lapsuudesta, jolloin ulkoilma, ystävät ja leikkiminen asettuvat lapsuuden onnellisuuden ja viattomuuden symbolina vastakkain lapsuutta uhkaavan teknologian kanssa.

Kuvakirjat näyttävät käsittelevän aihetta myös humoristisesti kuvan ja sanan vuorovaikutuksella leikitellen. Tästä huolimatta niiden mediakasvattava potentiaali kytkeytyy vahvasti huolinäkökulmaan, jossa teknologian haitat ovat voitettavissa ainoastaan rajoittamalla teknologian käyttöä joko osittain tai kokonaan. Poikkeuksen teknologian huolikeskeiseen käsittelyyn tekevät kuvakirjat, joista on tulkittavissa esimerkiksi tyttöjä tekniikan pariin kannustava intentio. Nämä tyttöerityisiksi tulkitsemani teokset korostavat teknologian luovan käytön mahdollisuuksia ja lasten teknologista toimijuutta.