Suomen eläkejärjestelmän uudistusten vaikutuksia eläköitymiskäyttäytymiseen demografisten muutosten alla
Parvikoski, Krister (2017)
2017
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-11-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711212752
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711212752
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää ovatko Suomen eläkejärjestelmän uudistusten vaikutukset eläköitymiskäyttäytymiseen demografisten muutosten alla olleet tehokkaita ja tavoitteiden mukaisia. Suomessa ja useissa Euroopan maissa meneillään olevan väestön ikääntymisen aikaansaama huoltosuhteen kasvu lisää eläkejärjestelmien sopeutuspainetta. Eläkejärjestelmien kestävyyden kannalta välttämättömien uudistusten vaikutuksia on arvioitu kolmen muun tutkimuksen avulla. Kyseisistä tutkimuksista kaksi keskittyy vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutusten arviointiin kymmenen vuoden seurantajaksoilla ja kolmas vuoden 2017 eläkeuudistuksen tulevien vaikutusten simulointiin.
Eläköitymisen lykkäämisen taloudellisiin kannustimiin vaikutti tutkimuksen perusteella eniten vuoden 2005 eläkeuudistuksessa käyttöön otettu korkeampi karttumaprosentti, mutta vaikutusten todettiin olevan hyvin henkilösidonnaista eivätkä ne kaikilla ikäryhmillä ole olleet riittäviä. Toinen tutkimus indikoi, että työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden alarajan nosto 55 vuodesta 57 vuoteen, sekä 60–64-vuotiaille pitkäaikaistyöttömille suunnatun työttömyyseläkkeen lakkautus taas ovat vaikuttaneet työuriin ja julkistalouteen selkeän positiivisesti. Vuoden 2017 eläkeuudistuksesta tehdyn skenaarioiden mukaan keskimääräisen työuran pituutta saadaan tulevina vuosina kasvatettua, mutta ihmisten eläkeikä kasvaa samanaikaisesti selvästi enemmän.
Eläköitymisen lykkäämisen taloudellisia kannustimia voidaan tämän tutkimuksen perusteella pitää riittämättöminä; ne eivät nettomääräisesti mitattuna aiheuttaneet juurikaan reaalisia vaikutuksia keskimääräiseen eläketuloon eivätkä ole motivoineet ihmisiä riittävästi jatkamaan pidempään työelämässä, jotta keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä nousisi. Taloudellisia kannustimia tulisi vahvistaa varsinkin 63–64-vuotiailla. Työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden kaltaisia ratkaisuja tulisi tutkimuksen perusteella vältellä, sillä ne saattavat ihmisten preferenssien kehityksestä johtuen lisääntyä toivottua enemmän ja kehittyä oikotieksi pois työelämästä.
Eläköitymisen lykkäämisen taloudellisiin kannustimiin vaikutti tutkimuksen perusteella eniten vuoden 2005 eläkeuudistuksessa käyttöön otettu korkeampi karttumaprosentti, mutta vaikutusten todettiin olevan hyvin henkilösidonnaista eivätkä ne kaikilla ikäryhmillä ole olleet riittäviä. Toinen tutkimus indikoi, että työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden alarajan nosto 55 vuodesta 57 vuoteen, sekä 60–64-vuotiaille pitkäaikaistyöttömille suunnatun työttömyyseläkkeen lakkautus taas ovat vaikuttaneet työuriin ja julkistalouteen selkeän positiivisesti. Vuoden 2017 eläkeuudistuksesta tehdyn skenaarioiden mukaan keskimääräisen työuran pituutta saadaan tulevina vuosina kasvatettua, mutta ihmisten eläkeikä kasvaa samanaikaisesti selvästi enemmän.
Eläköitymisen lykkäämisen taloudellisia kannustimia voidaan tämän tutkimuksen perusteella pitää riittämättöminä; ne eivät nettomääräisesti mitattuna aiheuttaneet juurikaan reaalisia vaikutuksia keskimääräiseen eläketuloon eivätkä ole motivoineet ihmisiä riittävästi jatkamaan pidempään työelämässä, jotta keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä nousisi. Taloudellisia kannustimia tulisi vahvistaa varsinkin 63–64-vuotiailla. Työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden kaltaisia ratkaisuja tulisi tutkimuksen perusteella vältellä, sillä ne saattavat ihmisten preferenssien kehityksestä johtuen lisääntyä toivottua enemmän ja kehittyä oikotieksi pois työelämästä.