Nettiperuskoulu – mielekkään oppimisen mahdollistaja?

Abstract

Aiemmat tutkimukset osoittavat, että aikuiskasvatus ja verkkovälitteinen opiskelu perustuvat oletukseen opiskelijasta aktiivisena ja omasta oppimisprosessistaan vastuullisena toimijana. Nettiperuskoululaiset ovat kuitenkin peruskoulunsa kesken jättäneitä opiskelijoita, joilla on monesti oppimiseen liittyviä vaikeuksia. Tutkimuksessa kyseenalaistettiin perinteinen näkemys aikuisopiskelijasta aktiivisena toimijana ja nostettiin esiin syrjäytymisvaarassa olevien aikuisten verkko-opiskelun tuen tarve. Tutkimuksella selvitettiin nettiperuskoulun opiskelijoiden, opettajien ja ohjaajien näkemyksiä verkko-opetuksen ja verkko-oppimisen tuesta ja esteistä Otavan Opiston nettiperuskoulussa ja peilattiin näkemyksiä mielekkään oppimisen kriteereihin (Jonassen 1995; Ruokamo & Pohjolainen 1999). Aineistona oli nettiperuskoulun neljän aikuisopiskelijan, kolmen opettajan ja neljän ohjaajan haastattelut. Aineisto kerättiin Skype-yhteyden välityksellä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksen toisessa vaiheessa sisältöluokkia peilattiin teorialähtöisesti Jonassenin (1995) mielekkään oppimisen ominaisuuksiin. Näitä ovat oppimisen aktiivisuus, intentionaalisuus, reflektiivisyys, konstruktiivisuus, kontekstuaalisuus, kollaboratiivisuus ja keskustelevuus. Tämän lisäksi ominaisuuksia täydennettiin Ruokamon ja Pohjolaisen (1999) opitun siirrettävyyden ominaisuudella. Verkko-opetuksen ja -oppimisen tuen luokkia tunnistettiin kolmetoista ja esteiden luokkia kaksitoista. Mielekkään oppimisen ominaisuuksista (Jonassen 1995) esiintyivät oppimisen aktiivisuus, intentionaalisuus ja reflektiivisyys. Sen sijaan oppimisen konstruktiivisuus, kontekstuaalisuus ja siirrettävyys toteutuivat satunnaisesti. Oppimisen kollaboratiivisuus ja keskustelevuus opiskelijoiden välillä puuttuivat haastateltujen näkemyksistä kokonaan. Tulosten perusteella nettiperuskoulun verkko-opetuksen ja verkko-oppimisen aktiivisuutta ja intentionaalisuutta voitaisiin parantaa yksilöllisemmällä ja proaktiivisemmalla opetuksen tuella sekä mahdollistamalla opiskelijoiden taustatietojen välittyminen opettajille. Tässä tulee kuitenkin huomioida opiskelijoiden kokema opiskelun anonyymiyden positiivinen merkitys oppimiselle. Opetuksen konstruktiivisuuteen voidaan vaikuttaa selvittämällä opiskelijoiden esitieto opiskeltavasta aineesta sekä ottamalla tämä huomioon opetuksessa. Verkko-opetuksen kollaboratiivisuutta ja keskustelevuutta voidaan parantaa lisäämällä vuorovaikutusta joko opiskelijoiden välillä tai hyödyntämällä Vygotskyn (1978) lähikehityksen vyöhykettä opettajan ja opiskelijan vuorovaikutuksen kehittämisessä. Oppimisen kontekstuaalisuuteen ja siirrettävyyteen voidaan vaikuttaa monipuolisella oppimateriaalilla ja reflektiivisyyteen ohjatusti toteutetulla oppimispäiväkirjalla.