Väkivalta pirstaloituvassa mediamaisemassa : Fokusryhmätutkimus uhkan kokemuksesta ja rikostiedon lähteistä
Haara, Paula; Reunanen, Esa; Näsi, Matti; Kivivuori, Janne (2017)
Tampereen yliopisto
2017
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0614-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0614-4
Tiivistelmä
Uutismedia on säilyttänyt asemansa tärkeimpänä rikostiedon lähteenä, mutta internet ja mobiili media ovat muuttaneet tapaa, jolla ihmiset saavat ja arvioivat väkivaltarikoksia koskevaa tietoa. Tampereen yliopiston COMET-tutkimuskeskuksen yhteistyössä Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (KRIMO) kanssa tekemässä tutkimuksessa selvitettiin ryhmähaastattelujen avulla, mistä ihmiset saavat tietoa väkivaltarikollisuudesta ja millainen yhteys erilaisilla rikostiedon lähteillä on turvattomuuden kokemukseen.
Tutkimuksessa ilmeni, että median tarjoama rikostieto voi sekä kiinnostaa, ärsyttää että ahdistaa. Osa haastatelluista etsi rikoksia koskevaa tietoa aktiivisesti eri lähteistä, ja tällöin myös omat tuttavat, sosiaalisen median verkostot ja joillekin myös journalistisesta etiikasta piittaamaton ”vaihtoehtomedia” täydensivät uutismedian tarjontaa. Internetissä tieto on pirstaleista, mikä selvästi vaikutti ihmisten ajattelutapaan. Minkään tiedon ei ajateltu olevan lähtökohtaisesti kokonaista, objektiivista ja puolueetonta. Myös uutismedian välittämään tietoon voitiin suhtautua epäilevästi.
Rikostiedon tarjonta koettiin runsaaksi ja usein paisuttelevaksi. Eri ikäiset haastatellut kommentoivat tätä kuitenkin eri tavoin. Ikääntyvät kertoivat rikostiedon synnyttämästä ahdistuksesta, kun taas nuoria ärsyttivät enemmän tavat, joilla media rikoksista kertoo.
Myös sosiaalinen ja kulttuurinen tausta vaikuttaa rikostiedon tulkitsemiseen. Nuorissa oli havaittavissa selkeä jako konservatiivisesti ja liberaalisti puhuviin erityisesti silloin, kun kyse oli maahanmuuttajien tekemistä rikoksista.
Raportin kuvaama fokusryhmätutkimus on ensimmäinen vaihe laajemmassa Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa hankkeessa. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa rikostiedon lähteitä ja kansalaisten uhkakokemuksia tiedustellaan kansallisen rikosuhritutkimuksen yhteydessä. Tämän tutkimuksen tulokset valmistuvat vuonna 2018.
Tutkimuksessa ilmeni, että median tarjoama rikostieto voi sekä kiinnostaa, ärsyttää että ahdistaa. Osa haastatelluista etsi rikoksia koskevaa tietoa aktiivisesti eri lähteistä, ja tällöin myös omat tuttavat, sosiaalisen median verkostot ja joillekin myös journalistisesta etiikasta piittaamaton ”vaihtoehtomedia” täydensivät uutismedian tarjontaa. Internetissä tieto on pirstaleista, mikä selvästi vaikutti ihmisten ajattelutapaan. Minkään tiedon ei ajateltu olevan lähtökohtaisesti kokonaista, objektiivista ja puolueetonta. Myös uutismedian välittämään tietoon voitiin suhtautua epäilevästi.
Rikostiedon tarjonta koettiin runsaaksi ja usein paisuttelevaksi. Eri ikäiset haastatellut kommentoivat tätä kuitenkin eri tavoin. Ikääntyvät kertoivat rikostiedon synnyttämästä ahdistuksesta, kun taas nuoria ärsyttivät enemmän tavat, joilla media rikoksista kertoo.
Myös sosiaalinen ja kulttuurinen tausta vaikuttaa rikostiedon tulkitsemiseen. Nuorissa oli havaittavissa selkeä jako konservatiivisesti ja liberaalisti puhuviin erityisesti silloin, kun kyse oli maahanmuuttajien tekemistä rikoksista.
Raportin kuvaama fokusryhmätutkimus on ensimmäinen vaihe laajemmassa Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa hankkeessa. Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa rikostiedon lähteitä ja kansalaisten uhkakokemuksia tiedustellaan kansallisen rikosuhritutkimuksen yhteydessä. Tämän tutkimuksen tulokset valmistuvat vuonna 2018.