Legitimiteettiä etsimässä : tapaustutkimus merenkulun valtiontuista

Abstract

Tämä tutkimus on tehty kiinnostuksesta valtiontukien nykyjärjestelmää kohtaan. Suomessa valtiontukia myönnetään vuosittain arviolta 1,7 miljardin euron edestä. Valtiontukien tehokkuutta ja tuloksellisuutta on hankalaa osoittaa yritysten heterogeenisyyden ja vertailutiedon puutteen vuoksi, mutta niiden koetaan olevan legitiimi väline yksityisen sektorin ja joissain tapauksissa myös suurten markkinakelpoisten yritysten tukemiseen. Tässä tutkimuksessa tutkitaan matkustajamerenkulkuun kohdentuvia valtiontukia legitimiteetin näkökulmasta.

Valtiontuista on perinteisesti tehty tutkimusta niiden tehokkuuteen liittyen, mutta vähemmän on kiinnitetty huomiota niihin keinoihin, joiden avulla valtiontuista luodaan yleisesti hyväksyttävä ja legitiimi kuva. Tässä tutkimuksessa huomio kiinnitetään valtiontukien legitimiteettiperustaan ja legitimiteetin rakentumiseen puheissa ja teksteissä. Tutkimuksen teoriataustana käytetään institutionaalista teoriaa, jonka avulla määritellään legitimiteetin käsite. Keskeisimmät teoreettiset mallit, joiden avulla empiriaa analysoidaan, ovat legitimiteetin rakentumista kuvaavat legitimointistrategiat sekä legitimiteetin erilaisia perusteita kuvaavat legitimiteettityypit.

Tämä tutkimus on laadullinen, tulkitseva ja kriittinen. Tutkimuksen metodina on käytetty kriittistä diskurssianalyysiä, jonka avulla voidaan tutkia yhteiskunnan valtasuhteita, itsestäänselvyyksiä sekä sosiaalisia odotuksia. Tutkimuskysymysten avulla pyritään hahmottamaan legitimiteetin rakentamisen apuna käytettäviä kielellisiä strategioita sekä tunnistamaan legitimiteettiperusta, jolle tuen oikeutus rakennetaan. Tutkimuksen kohteena olevan valtiontuen legitimiteettiä tutkitaan tuenantajan eli valtion ja Euroopan unionin dokumenteista sekä tuensaajien eli varustamoiden puheesta, teksteistä ja mediahaastatteluista.

Tutkimuksessa nousi esille viisi merenkulun valtiontukien olemassaoloa legitimoivaa diskurssia. Nämä ovat ulosliputus, työllisyys, huoltovarmuus ja logistiikka, turismin positiiviset vaikutukset sekä merenkulkusektorin erityispiirteet. Euroopan unionin ja Suomen valtion havaittiin käyttävän eniten rationalisoinnin ja moralisoinnin legitimointistrategioita, kun taas tuensaajat käyttivät legitimiteetin rakentamiseen rationalisoinnin ja moralisoinnin lisäksi myös auktorisointia, narrativisointia ja normalisointia. Valtiontukien legitimiteetin käsitettiin perustuvan pragmaattiseen vaihtokauppalegitimiteettiin valtion ja varustamoiden välillä sekä moraaliseen seurauksiin liittyvään legitimiteettiin.