Kuka koulussa pärjää : kuudes- ja kahdeksasluokkalaisten käsityksiä hyvin koulussa pärjäävästä oppilaasta

Abstract

Koulumenestystä on tutkittu laajasti ja useista eri näkökulmista. Oppilaiden näkökulma koulumenestykseen ja koulussa pärjäämiseen on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle ja suurimmassa osassa oppilaiden näkökulmasta tehdyissä tutkimuksissa on tutkittu ainoastaan koulussa hyvin menestyviä tai johonkin vähemmistöryhmään kuuluvia oppilaita. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille kuudes- ja kahdeksasluokkalaisten oppilaiden ajatuksia ja käsityksiä koulussa hyvin pärjäävistä oppilaista. Koulussa pärjäämistä käsitellään tässä tutkimuksessa laajemmin kuin ainoastaan koulumenestyksen näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä perehdytään koulussa pärjäämiseen oppilaan kokemuksena. Aluksi käsitellään koulumenestystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä ja tämän jälkeen perehdytään pärjäämisen kokemiseen laajemmin koulun toimintaympäristön, oppilaan toimintastrategioiden ja suomalaisen koulussa pärjäämisen kulttuurin kautta. Tutkimus on metodologialtaan laadullinen tutkimus, jossa on hermeneuttis-fenomenologisen tutkimusnäkökulman piirteitä. Tutkimusaineisto koostuu neljästäkymmenestä kuudes- ja kahdeksasluokkalaisten oppilaiden ryhmähaastatteluista. Aineiston analyysi on toteutettu teoriasidonnaisesti sisällönanalyysin periaatteita mukaillen. Analyysissa oppilaiden kuvailut hyvin pärjäävästä oppilaasta jakautuivat kolmeen kategoriaan; toiminta, sosiaalisuus ja ominaisuudet. Toiminnan kategoria jakautui kahdeksi alakategoriaksi: koulutyö ja koulutyötä tukeva toiminta ja sosiaalisuuden kategoria kolmeksi alakategoriaksi; oppilas-oppilassuhteet, oppilas-opettajasuhteet ja sosiaalisuus yleensä. Tulosluvuissa perehdytään näiden kategorioiden sisältöihin ja siihen, millaisia pärjäämisen strategioita kuvausten taustalla on sekä verrataan kuudes- ja kahdeksasluokkalaisten käsityksiä. Tulokset kertovat oppilaiden käsittävän koulussa pärjäämiseen vaikuttavia tekijöitä yllättävän eri tavalla kuin kasvatuksen ja opetuksen tutkimuskentillä on totuttu ajattelemaan. Pärjäämisen nähdään tarkoittavan erityisesti koulutehtävien tekemistä ja opettajan ohjeiden noudattamista. Lisäksi koulussa hyvin pärjäävän oppilaan kuvaillaan tulevan kaikkien kanssa toimeen ja sopeutuvan hyvin kouluun. Tyypillisiä pärjääjän ominaisuuksia ovat rauhallisuus ja ahkeruus. Vaikka oppilaat kuvailivatkin toisaalta koulussa pärjäävää oppilasta tarkoin kriteerein, sekä kuudes- että kahdeksasluokkalaiset olivat kuitenkin sitä mieltä, että kuka vain voi pärjätä koulussa, jos haluaa, ja pärjätä voi monin eri tavoin. Kuudesluokkalaisten vastauksissa painottuivat selkeästi koulutyöhön liittyvät tehtävät. Kahdeksasluokkalaiset eivät kuvailleet koulutyöhön liittyvää toimintaa enää niin paljon ja ominaisuuksien kuvailu painottui enemmän. Molemmat luokka-asteet kuvailivat koulussa pärjäävän oppilaan sosiaalisuutta lähes yhtä paljon keskittyen vertais- ja opettaja-oppilassuhteisiin. Yksi huomionarvoinen tulos oli, että oppilaat eivät kuvailleet hyvin pärjäävien oppilaiden opiskeluintoa tai kertoneet heidän pitävän opiskelusta. Näistä molemmat on useissa tutkimuksissa todettu merkittäviksi koulunkäyntiin ja koulumenestykseen positiivisesti vaikuttaviksi tekijöiksi. Tutkimus tarjoaakin tärkeää pohdittavaa lasten ja nuorten kanssa työskenteleville aikuisille. Miten ja miksi kannustamme lapsia ja nuoria pärjäämään koulussa?