Luottotietojen käyttäminen vahinkovakuutusten vastuunvalinnassa ja hinnoittelussa
Laiho, Mikko (2017)
2017
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-11-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711172717
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711172717
Tiivistelmä
Luottotietojen käyttäminen vahinkovakuutusten myöntämisprosessissa on ollut kuuma puheenaihe viime vuosina. Julkisessa keskustelussa on kritisoitu vahinkovakuutusyhtiöiden linjaa olla myöntämättä kotivakuutuksia maksuhäiriöisille henkilöille. Lisäksi julkisessa keskustelussa on jälleen noussut esiin positiivinen luottorekisteri, joka nähdään tiettyjen tahojen puolelta hyvänä tapana hillitä ylivelkaantumista.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää luottotietojen käyttöä vahinkovakuutusten myöntämisprosessissa ja tutkia luottotietojen soveltuvuutta vahinkovakuutusten hinnoittelutekijäksi. Näitä asioita tutkitaan osin kvalitatiivisin ja osin kvantitatiivisin menetelmin. Aineistona tutkielmassa on käytetty asiantuntijahaastatteluilla kerättyä aineistoa, yhdysvaltalaisia tutkimuksia sekä suomalaisen vahinkovakuutusyhtiön tekemää analyysia luottotietojen ja vahinkoriskin suhteesta.
Vahinkovakuutusyhtiöt käyttävät Suomessa luottotietoja vastuunvalintaan kuuluvassa asiakasvalinnassa ja lakisääteisten liikennevakuutusten osalta sopimusehtojen määrittelemisessä. Pääsääntöisesti vakavammat maksuhäiriömerkinnät estävät vakuutusten myöntämisen tai lakisääteisen liikennevakuutuksen kohdalla sovellettavaksi tulee etukäteismaksuehto. Vakuutusyhtiöt eivät käytä luottotietoja vakuutusmaksun määrittelemiseksi, koska se on nykyisen käsityksen mukaan sääntelyllä estetty.
Tämän tutkielman perusteella luottotiedot soveltuisivat hyvin vahinkovakuutusten hinnoittelutekijäksi, koska niiden ja vahinkoriskin väliltä löytyy selvä yhteys. Syy tälle yhteydelle on kuitenkin epäselvä. Luottotietojen ja vahinkoriskin välistä yhteyttä olisi syytä tutkia tätä tutkielmaa syvällisemmin, jotta ymmärrettäisiin, olisiko luottotiedoissa tietoa, joka parantaisi vakuutusyhtiöiden riskinarvion tarkkuutta. Tämän tutkielman perusteella myös lainsäädäntöä tulisi tarkastella uudessa valossa. Voi olla, että nykyinen tiukka luottotietojen käytön sääntely johtaa kuluttajien kannalta heikompaan tilanteeseen kuin mihin löysempi sääntely johtaisi.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää luottotietojen käyttöä vahinkovakuutusten myöntämisprosessissa ja tutkia luottotietojen soveltuvuutta vahinkovakuutusten hinnoittelutekijäksi. Näitä asioita tutkitaan osin kvalitatiivisin ja osin kvantitatiivisin menetelmin. Aineistona tutkielmassa on käytetty asiantuntijahaastatteluilla kerättyä aineistoa, yhdysvaltalaisia tutkimuksia sekä suomalaisen vahinkovakuutusyhtiön tekemää analyysia luottotietojen ja vahinkoriskin suhteesta.
Vahinkovakuutusyhtiöt käyttävät Suomessa luottotietoja vastuunvalintaan kuuluvassa asiakasvalinnassa ja lakisääteisten liikennevakuutusten osalta sopimusehtojen määrittelemisessä. Pääsääntöisesti vakavammat maksuhäiriömerkinnät estävät vakuutusten myöntämisen tai lakisääteisen liikennevakuutuksen kohdalla sovellettavaksi tulee etukäteismaksuehto. Vakuutusyhtiöt eivät käytä luottotietoja vakuutusmaksun määrittelemiseksi, koska se on nykyisen käsityksen mukaan sääntelyllä estetty.
Tämän tutkielman perusteella luottotiedot soveltuisivat hyvin vahinkovakuutusten hinnoittelutekijäksi, koska niiden ja vahinkoriskin väliltä löytyy selvä yhteys. Syy tälle yhteydelle on kuitenkin epäselvä. Luottotietojen ja vahinkoriskin välistä yhteyttä olisi syytä tutkia tätä tutkielmaa syvällisemmin, jotta ymmärrettäisiin, olisiko luottotiedoissa tietoa, joka parantaisi vakuutusyhtiöiden riskinarvion tarkkuutta. Tämän tutkielman perusteella myös lainsäädäntöä tulisi tarkastella uudessa valossa. Voi olla, että nykyinen tiukka luottotietojen käytön sääntely johtaa kuluttajien kannalta heikompaan tilanteeseen kuin mihin löysempi sääntely johtaisi.