Amnesty Internationalin Suomen osaston käännöstoiminta ja sen vapaaehtoiskääntäjien motiivit : vapaaehtoiskääntäminen kansalaisjärjestökääntämisen sisäisenä ilmiönä

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Amnesty Internationalin Suomen osasto ry:n käännöstoimintaa institutionaalisen kääntämisen näkökulmasta sekä syvennytään Suomen osaston vapaaehtoiskääntäjäverkoston toimintaan ja vapaaehtoiskääntäjien motiiveihin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten institutionalisoitunutta Suomen osaston käännöstoiminta on, millaisia sen käännöstarpeet ovat, miten ne ratkaistaan, miten vapaaehtoiskääntämistä hyödynnetään ja mikä vapaaehtoiskääntäjiä motivoi. Suomen osaston toiveena oli myös se, että tutkimuksen avulla voitaisiin tehostaa vapaaehtoiskääntäjäverkoston toimintaa.

Tutkimuksessa yhdistyy kaksi teoreettista näkökulmaa. Ensiksi aihetta käsitellään institutionaalisen kääntämisen teorioiden näkökulmasta. Sitten syvennytään vapaaehtoiskääntämiseen ja sen motiivien tutkimukseen. Tutkimus on rajattu koskemaan vain Suomen osaston vakituisia työntekijöitä ja heidän käännöstarpeitaan sekä vapaaehtoiskääntäjäverkoston jäseniä ja heidän motiivejaan. Kaksijakoisuudella tavoitellaan tutkimustulosten kerrostumista ja täten luotettavampia tuloksia, kun saman instituution käännöstoimintaa on tarkasteltu kahdesta eri näkökulmasta.

Tutkimusaineisto koostuu teorianäkökulmien tavoin kahdesta osasta. Aineisto kerättiin kahdella verkkokyselyllä. Ensimmäinen kysely suunnattiin Suomen osaston vakituisille työntekijöille, ja se keskittyi osaston käännöstarpeisiin ja käännöstoimintaan. Toinen kysely suunnattiin Suomen osaston vapaaehtoiskääntäjäverkoston jäsenille, ja se keskittyi verkoston toimintaan ja sen jäsenten motiiveihin kääntää vapaaehtoisesti. Kyselyjen vastaukset analysoitiin pääasiassa laadullisesti ja teemoiteltiin.

Tutkimuksen tuloksista nousi esiin muun muassa se, että Suomen osaston käännöstoiminta ei ole kovin institutionalisoitunutta, sillä se ei ole standardisoitua eikä sitä säännellä käännösapuvälinein. Käännöstarpeita kuitenkin on, ja ne liittyvät pääosin ulkoiseen ja jonkin verran sisäiseen viestintään. Ne ratkaistiin pääasiassa itse kääntämällä aika-, raha- ja laaturajoitteiden vuoksi. Vapaaehtoiskääntäjäverkostoa käytettiin harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Vapaaehtoiskääntäjiä motivoi pääasiassa Amnesty Internationalin toiminnan ja sanoman tukeminen, hyväntekeväisyys sekä aktivismiin osallistuminen, mutta jonkin verran myös omien taitojen kehittäminen ja vapaa-ajan viettäminen rakentavalla tavalla. Vapaaehtoiskääntäjien motivaatiota kuitenkin laskee se, että käännöstoimeksiantoja tulee harvoin ja aikataulut ovat tiukat. Suomen osaston toive vapaaehtoiskääntäjäverkoston käytön tehostuksesta voitaisiin tulosten perusteella toteuttaa kolmijakoisella tavalla: useammilla käännöstoimeksiannoilla, joiden aikataulut ovat joustavampia; vapaaehtoiskääntäjien kääntämisen tukemisella ja siten käännöslaadun parantamisella sekä heitä motivoimalla.