Fronesis opettajankoulutuksen taustafilosofiassa : Snellman-korkeakoulusta valmistuneiden steinerkoulun luokanopettajien kertomuksia tiestään opettajuuteen

Abstract

Fronesis opettajankoulutuksen taustafilosofiassa. Snellman-korkeakoulusta valmistuneiden steinerkoulun luokanopettajien kertomuksia tiestään opettajuuteen

Tämän väitöskirjan keskeisin teoreettinen käsite on fronesis, joka yhdistää työn kolmea tutkimustehtävää. Ensimmäinen tutkimustehtävä on tarkastella Aristoteleen fronesis-käsitteen tulkinnan kehitystä von Wrightin ja Wileniuksen kautta oman aikamme suomalaiseen kasvatusfilosofiseen keskusteluun. Fronesis on kompleksinen käsite, joka suppeassa muodossa merkitsee käytännöllistä järkeä, käytännöllistä viisautta tai toimintavalmiuden hyvettä. Aristoteleen hyvejärjestelmässä fronesiksella on keskeinen tehtävä tai kuten MacIntyre toteaa: ”Prudence is not only itself a virtue, it is a keystone of all virtue”. Tämä ”hyveiden lakikivi” pystyy yhdistämään ja rakentamaan sillan intellektuaalisten ja luonteen hyveiden välille. Käytännöllisen toimijan viisastumisen koetinkivi on se, miten hyvin hän pystyy omassa toiminnassaan yhdistämään froneettisen teorian ja kontekstuaalisuuden.

Toinen tutkimustehtävä on Snellman-korkeakoulun steinerkoulun luokanopettajan koulutuksen tarkastelu fronesiksen muodostaman hyveajattelun teoreettisessa ja käsitteellisessä viitekehyksessä.

Kolmannen tutkimustehtävän päämääränä on ymmärtää seitsemän Snellman-korkeakoulusta valmistuneen luokanopettajan kertomuksia tiestään opettajuuteen ja froneettisiin piirteisiin empiirisen tutkimusaineiston pohjalta.

Menetelmällisesti väitöskirjan kolme tutkimustehtävää punotaan yhteen MacIntyren hyveen käsitteen kolmella loogisella tasolla. Nämä tasot ovat MacIntyrea soveltaen 1. Fronesis-hyve (tausta- ja moraalifilosofinen perinne) 2. Snellman-korkeakoulun steinerkoulun luokanopettajan koulutus (käytäntö) 3. seitsemän alumniopiskelijan kertomukset tiestään opettajuuteen (narratiivit).

Tutkimuksen tulokset voidaan tiivistää seuraavasti: Fronesis-hyvettä voidaan ymmärtää neljän froneettisen piirteen ja narratiivisen identiteetin avulla. Ne ovat intentionaalinen, situationaalinen, kontekstuaalinen ja holistinen identiteetti. Aristoteleen tradition mukaisesti etiikka alkaa ihmisluonnon tapojen (ethos) ymmärtämisestä ja alhaalta ylös kasvattamisesta. Näin voidaan opetella toimimaan kaikissa yksittäisissä tilanteissa hyvin, mutta samalla harjoitamme luonnettamme hyvän toiminnan yleiseen tapaan. Kasvatuksessa ja itsekasvatuksessa luonteen hyveiden ja intellektuaalisten hyveiden toiminnallisen luonteen ymmärtäminen ja niiden laadullinen kehittäminen on haastava tehtävä. Snellman-korkeakoulun luokanopettajan koulutusta tarkasteltaessa keskeiseksi tulokseksi muodostui Elävä akatemia -malli. Tässä avautuu taiteellisen työskentelyn laajat ja kiinnostavat mahdollisuudet kasvatuskäytännössä. Väitöskirjan fronesis-teorian ja empirian kohtaamisessa on muodostunut käsitys siitä, että toimija pyrkii ilmaisemaan itseään toimintavalmiuden ja toiminnan kautta. Tämän lisäksi toimija pyrkii syvemmällä, henkisellä tasolla löytämään oman tarkoituksensa ja päämääränsä, jotka liittyvät juuri luonteenhyveiden ja intellektuaalisten hyveiden yhteyden löytämiseen ja silloittamiseen käytännön elämässä. Tämän voi nähdä opettajuuteen liittyvänä keskeisenä henkisen kasvun haasteena ja tehtävänä, jota voidaan tutkia opettajien kertomuksissa heidän tiestään opettajuuteen.

The concept of phronesis as a background philosophy of teacher education. Narratives by Snellman College’s Waldorf Steiner class teacher student alumni with reference to their individual paths toward the profession.

In this doctoral dissertation, the quintessential theoretical concept is phronesis and combines three research tasks. The first research task is to study the Aristotelian concept of phronesis and its interpretative evolution through the philosophies of von Wright and Wilenius up to contemporary Finnish discussion of educational philosophy. Phronesis is a complex concept that in a narrow sense means practical reason, practical wisdom, prudence or virtue of readiness to act. As MacIntyre asserts in respect to the Aristotelian virtue system: “Prudence is not only itself a virtue, it is a keystone of all virtue.” This "keystone of all virtue" can combine and build the bridge between intellectual and moral virtues. The touchstone of practical wisdom by a practitioner is how well he or she can combine the phronetic theory and contextual nature into his or her teaching activities. The second research task is to try to understand Waldorf Steiner Class Teacher Education at Snellman College through the theoretical and conceptual framework of phronesis. The aim of the third research task is to follow the stories of seven Snellman College class teacher graduates and examine how empirical research on phronesis played a central role in their journey toward being an educationalist.

The three dissertation research tasks are blended together methodically per the three logical levels of MacIntyre's concept of virtue and are applied as follows: 1. Phronesis (moral and background philosophical tradition of a virtue); 2. Waldorf Steiner School Class Teacher Education at Snellman College (practice); and 3. Seven alumni stories that reference their individual paths toward the teaching profession (narratives).

The results of the study are summarized like so: Phronesis as a virtue can be understood by four phronetic features and narrative identities – intentional, situational, contextual and holistic. According to Aristotelian tradition, the starting point of ethics begins with understanding the nature of manners (ethos) and bottom-up education. In this way, we learn how to work well in every situation, while at the same time aim for good on a universal level. Comprehending the functional nature of moral and intellectual virtues and their qualitative development in education and self-education is indeed a challenging mission. When examining Waldorf Steiner Class Teacher Education at Snellman College, the Living Academy model emerged as the core element of education where the philosophical background and study requirements are combined. This opens up extensive and interesting possibilities for artistic work within educational practices.

In this dissertation, the encounter between the theory of phronesis and contextual practice has formed an understanding of how the actors seek to express themselves through readiness to act and the resulting action. In addition, the phronetic actor seeks to find, on a deeper, more spiritual level, his or her own purpose and aim in life, which is precisely to find and bridge the link between character (moral) virtues and intellectual virtues in practical life. This can be construed as a key challenge in the teaching field. The cognizance of spiritual growth can be studied through teacher narratives when referencing their individual paths toward the profession.