Myynnin oikaisuerät arvonlisäverotuksessa : heijastepintaa kirjanpitoon

Abstract

Käsillä olevassa tutkielmassa on tarkasteltu kansallisesti sitä, mitä myynnin oikaisuerät ovat arvonlisäverotuksessa ja kirjanpidossa. Tutkielman pääpaino on kuitenkin arvonlisäverotuksellisen sisällön tarkastelemisessa. Tutkielman tutkimusmetodi on lainopillinen. Näin ollen tutkimuksen metodologia on nojautunut yhtäältä sekä voimassa olevan oikeustilan tulkitsemiseen että oikeustilajärjestelmän systematisointiin. Tutkimuksessa on lisäksi hyödynnetty vertailua kirjanpito- ja arvonlisäverojärjestelmän välillä. Tutkielman keskeinen lähdeaineisto muodostuu arvonlisäverotusta ja kirjanpitoa koskevasta normistosta, oikeus- ja verotuskäytännöstä sekä arvonlisäverotuksesta ja kirjanpidosta kirjoitetuista teoksista sekä artikkeleista.

Myynnin oikaisuerät ovat tulon vähennys- tai lisäyseriä, joilla tulo kirjataan lopullisesti toteutuneeseen määräänsä. Näin ollen niillä oikaistaan arvonlisäveron perustetta ja tilitettävää veroa. Lopullisessa veron perusteessa on huomioitu pääsuoritteen lisäksi kaikki hinnanlisät sekä lopulliseen vastikkeeseen kohdistuneet oikaisuerät. Ostajan maksaman vastikkeen ja oikaisueränä käsiteltävän erän välisen yhteyden tulee olla riittävän selvä ja yksiselitteinen, jotta voidaan puhua myynnin oikaisueristä arvonlisäverotuksessa. Näin asianlaita on esimerkiksi osuuskunnan maksamissa ylijäämänpalautuksissa. Myynnin oikaisuerien suhteen tulee kiinnittää huomiota myyjän ja ostajan välisen sopimuksen tosiasialliseen sisältöön ja maksettavan erän luonteeseen. Myynnin oikaisuerien kannalta keskeistä on se, onko maksettu korvaus suhteutettu tavaran tai palvelun hintaan.

Kirjanpidon ja arvonlisäverotuksen välistä suhdetta voitaisiin tiivistäen kuvata sidosteiseksi, jota heijastavat esimerkiksi luottotappio-tilanteet. Vaikka arvonlisäverotus ja kirjanpito ovat Suomessa kohtuullisen hyvin yhteensopivia, voidaan niiden sisällä ja välillä havaita tietyntyyppistä ongelmaa esimerkiksi neutraliteetin kannalta. Esimerkiksi arvonlisäverollinen liikevaihto eroaa kirjanpidollisesta liikevaihdosta, kirjanpidossa myyntiin kohdistuvia oikaisuja ei tehdä ainoastaan liikevaihtovaikutteisesti ja arvonlisäveronormiston asettamat aikarajoitukset eroavat kirjanpitonormiston vastaavista. Lisäksi arvonlisäverotusta ja kirjanpitoa keskeisesti ohjaava suoriteperusteisuus ei toteudu samalla tavoin arvonlisäverotuksessa kuin kirjanpidossa. Arvonlisäverotuksen poikkeustilanteet tekevät sekä arvonlisäverotuksesta että siihen kytkeytyvästä kirjanpidosta kompleksista. Järjestelmien eroavaisuuteen ja kompleksisuuteen voitaisiin oletettavasti vastata neutraalilla ja yksinkertaisemmalla arvonlisäverojärjestelmällä.