Association between prostate cancer risk, fasting blood glucose and glycemic control : a large Finnish cohort study
Vihervuori, Ville (2017)
2017
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-10-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711032675
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711032675
Tiivistelmä
Diabeteksen on havaittu olevan yhteydessä matalampaan riskiin sairastua eturauhassyöpään (PCa), mutta yhteys huonosti erilaistuneeseen, ns. high-grade -syöpään on epäselvä. Hyperglykemian merkitys eturauhassyövän riskitekijänä on niin ikään epäselvä.
Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida yleistä eturauhassyöpäriskiä, sekä riskiä sairastua pahanlaatuisempaan (Gleason-luokitus 7-10) ja levinneeseen (TNM-luokituksen M1) syöpään miehillä, joiden paastoverensokeriarvot olivat diabeettisella tasolla.
Finnish Randomized Study of Screening for Prostate Cancer (FinRSPC) -tutkimukseen osallistuneiden miesten tiedot yhdistetiin paastoverensokeriarvojen mittaustulosten saamiseksi Fimlab-laboratorion tietokantaan. Verensokerimittausten tietoja oli saatavilla 17 860:lle miehelle, alkaen vuodesta 1978. Mittaustulosten perusteella jokaiselle miehelle laskettiin keskimääräinen vuosittainen verensokeritaso, ja heidät luokiteltiin verensokeritasoltaan joko normoglykeemisiksi, prediabeettisiksi tai diabeettisiksi. Seuranta alkoi FinRSPC-tutkimuksen alusta 1996 1999, ja jatkui eturauhassyöpädiagnoosiin, kuolemaan tai vuoden 2014 loppuun asti.
Tutkimuksen tilastollisessa analyysissä käytetiin Coxin regressiomallia, joka oli vakioitu iän, FinRSPC-tutkimusen satunnaistamisen, sekä eri lääkkeiden (statiinit, verenpainelääkkeet, tulehduskipulääkkeet, aspiriini, 5-alfa-reduktaasi-inhibiittorilääkiitys, alfasalpaajat sekä diabeteksen hoidossa käytetyt lääkkeet) suhteen. Analyysissä laskettiin riskiyhteyksien suhteet (HR) sekä 95 %:n luottamusvälit (CI) kokonaiseturauhassyöpäriskille, sekä erikseen Gleason 6-, Gleason 7-10-, paikallisille sekä levinneille syöville.
Tutkimuksen mediaani seuranta-aika oli 14,7 vuotta. Seurannan aikana diagnosoitiin yhteensä 1 663 uutta eturauhassyöpätapausta. Normoglykeemisiin miehiin verrattuna diabeettisen verensokeritason omaavien miesten riski sairastua eturauhassyöpään oli kohonnut (HR 1.52; 95 % CI 1.31-1.75). Riskin kohoaminen oli havaittavissa riippumatta kasvaimen Gleason-luokituksesta. Kohonnut riski oli yhteydessä kymmenen vuotta aikaisemmin koholla olleeseen verensokeritasoon (HR 1.34; 95 % CI 0.93-1.93). Diabeteksen hoitoon käytettävien lääkkeiden käyttö palautti riskin normoglykeemisten miesten tasolle.
Miehet, joiden paastoverensokeriarvot ovat diabeettisella tasolla, ovat suuremmassa riskissä sairastua eturauhassyöpään. Tämä riskin suureneminen on ilmeisesti pitkäaikainen, sillä kohonnut paastoverensokeritaso noin kymmenen vuotta ennen eturauhassyöpädiagnoosia on yhteydessä riskin kohoamiseen. Diabeteksen hoitoon käytettävä lääkitys näyttää kuitenkin palauttavan riskin samalle tasolle kuin normoglykeemisillä miehillä.
Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida yleistä eturauhassyöpäriskiä, sekä riskiä sairastua pahanlaatuisempaan (Gleason-luokitus 7-10) ja levinneeseen (TNM-luokituksen M1) syöpään miehillä, joiden paastoverensokeriarvot olivat diabeettisella tasolla.
Finnish Randomized Study of Screening for Prostate Cancer (FinRSPC) -tutkimukseen osallistuneiden miesten tiedot yhdistetiin paastoverensokeriarvojen mittaustulosten saamiseksi Fimlab-laboratorion tietokantaan. Verensokerimittausten tietoja oli saatavilla 17 860:lle miehelle, alkaen vuodesta 1978. Mittaustulosten perusteella jokaiselle miehelle laskettiin keskimääräinen vuosittainen verensokeritaso, ja heidät luokiteltiin verensokeritasoltaan joko normoglykeemisiksi, prediabeettisiksi tai diabeettisiksi. Seuranta alkoi FinRSPC-tutkimuksen alusta 1996 1999, ja jatkui eturauhassyöpädiagnoosiin, kuolemaan tai vuoden 2014 loppuun asti.
Tutkimuksen tilastollisessa analyysissä käytetiin Coxin regressiomallia, joka oli vakioitu iän, FinRSPC-tutkimusen satunnaistamisen, sekä eri lääkkeiden (statiinit, verenpainelääkkeet, tulehduskipulääkkeet, aspiriini, 5-alfa-reduktaasi-inhibiittorilääkiitys, alfasalpaajat sekä diabeteksen hoidossa käytetyt lääkkeet) suhteen. Analyysissä laskettiin riskiyhteyksien suhteet (HR) sekä 95 %:n luottamusvälit (CI) kokonaiseturauhassyöpäriskille, sekä erikseen Gleason 6-, Gleason 7-10-, paikallisille sekä levinneille syöville.
Tutkimuksen mediaani seuranta-aika oli 14,7 vuotta. Seurannan aikana diagnosoitiin yhteensä 1 663 uutta eturauhassyöpätapausta. Normoglykeemisiin miehiin verrattuna diabeettisen verensokeritason omaavien miesten riski sairastua eturauhassyöpään oli kohonnut (HR 1.52; 95 % CI 1.31-1.75). Riskin kohoaminen oli havaittavissa riippumatta kasvaimen Gleason-luokituksesta. Kohonnut riski oli yhteydessä kymmenen vuotta aikaisemmin koholla olleeseen verensokeritasoon (HR 1.34; 95 % CI 0.93-1.93). Diabeteksen hoitoon käytettävien lääkkeiden käyttö palautti riskin normoglykeemisten miesten tasolle.
Miehet, joiden paastoverensokeriarvot ovat diabeettisella tasolla, ovat suuremmassa riskissä sairastua eturauhassyöpään. Tämä riskin suureneminen on ilmeisesti pitkäaikainen, sillä kohonnut paastoverensokeritaso noin kymmenen vuotta ennen eturauhassyöpädiagnoosia on yhteydessä riskin kohoamiseen. Diabeteksen hoitoon käytettävä lääkitys näyttää kuitenkin palauttavan riskin samalle tasolle kuin normoglykeemisillä miehillä.