Kilpailun kasvatuksellisista ongelmista : Hyveitä 2000-luvulle

Abstract

Kilpailu on itsestään selväksi ymmärretty osa aikamme globaalia järjestelmää. Taloudellisen vaurauden uskotaan seuraavan mahdollisimman vapaasta kilpailusta liberaalissa demokratiassa ja kapitalismissa. Tämä kirja haastaa kilpailun itsestään selvyyden ja hyveellisyyden kasvatuksen näkökulmasta. Niukkuus, kyltymättömät halut ja tar-peet, resurssit, vapaus ja järki ovat käsitteitä, joiden kautta kilpailu määritellään osaksi universaalia ihmisluontoa ja parasta kuviteltavissa olevaa yhteiskuntajärjestystä. Jokainen kilpailua määrittävä käsite kantaa kuitenkin mukanaan länsimaiseen kulttuuri-historiaan liittyvää ideologiaa. Kilpailua esiintyy eliöiden keskuudessa (evoluutio), mutta kilpailu ei ole yksinkertainen fakta, joka pakottaa meitä kilpailemaan luonnonvoiman tavoin. Kyse on arvovalinnoista. Kilpailu ei ole varsin laajasti ymmärretyllä tavalla vain anonyymia, persoonatonta, ja arvoneutraalia vuorovaikutusta ja resurssien jakamista vaan siihen liittyy ylemmyyspyrintöä. Tällainen pyrintö muuttaa ihmisen ajatuksia, tahtoa ja tunteita: se kasvattaa. Kasvatus ymmärretään tässä laajasti. Kaikki ihmisyytemme laatuun vaikuttavat asiat ovat kasvatuksellisia. Toisaalta kaikki kasvatus lähtee ajatuksista koskien ihmisen toivottavaa tulevaisuutta ja ihmisyyttä, siis hyveistä. Tämä tutkimus onkin hyve-eettinen. Hyve-eettisenä lähtökohtana on se, että luonto ei kestä ihmisen kilpailun edistämää paheellisuutta määrättömästi. Ihmiskunnan laajamittainen selviäminen tällä planeetalla edellyttää erilaisia sosiaalisia ja rakenteellisia muutoksia sekä kehitystä hyveissä.

Tutkimus osoittaa kilpailun perustavat ongelmat ihmisen moraalisten hyveiden oppimisen suhteen kontrastoimalla kilpailua ikiaikaisiin ja ekososiaalisiin hyveisiin. Tärkeimpänä hyveenä nähdään hyväntahtoisuus. Ihminen oppii kilpailujen kautta keskittymään ja tahtomaan lähinnä omaan hyväänsä ja sivuttamaan toisen ihmisen hyvän sekä myös muiden elävien olentojen hyvän. Auttaminen ei ole (yksilö)kilpailun näkökulmasta järkevää, sillä se heikentää kilpailuasemaa suhteessa muihin kilpailijoihin. Auttavaisuuden ja anteliaisuuden oppimisen sijaan ihminen oppii pitämään kiinni omastaan (saituruus) ja sulkeutumaan Charles Taylorin atomistisen individualismin kuvauksen tavoin ”omaan yksinäiseen sydämeensä”. Ihmisen oppiessa suhtautumaan häviäjien kärsimykseen välinpitämättömästi, oma kärsimys mukaan lu kien, hän kovettuu. Oppiessaan, että tappio on häviäjän oma vika, hän oppii tukahduttamaan empatiaa ja omatuntoaan siinä määrin, että voidaan puhua jopa paatumisesta.

Ihmisenä kasvun ydin on ”yksinäisen sydämen” (Tocqueville) avaamisessa sellaiseksi, että ihminen sisällyttää oman intressinsä piiriin entistä laajemman olioiden joukon, mukaan lukien maapallon elämää kannattelevat järjestelmät. Perinteiset hyveet jalomielisyydestä, anteliaisuudesta, auttavaisuudesta ja suurisieluisuudesta ovatkin myös ekososiaalisia hyveitä. Jalomielisyyden ytimenä on hyväntahtoisuus ja pikkumaiset vertailut tuottavat jalomielisyyden näkökulmasta harmeja, kuten kaunaa, kateutta sekä saituruutta. Jalomielinen karttaa pikkumaisia arvottavia vertailuja (kilpailuja) ja näkee nöyrästi olevansa ihmisenä yhtä keskeneräinen kuin muutkin, ilman aihetta ylpeyteen tai ylemmyydentuntoon. Kilpailija tavoittelee yleisesti arvostettua, mutta suurisieluinen Aristoteleen mukaan ”ei tavoittele sitä, minkä perässä kaikki juoksevat”. Kasvatuksen ja ekososiaalisten hyveiden oppimisen näkökulmasta arvostettavaa on ainutlaatuisten maailmaan tulevien yksilöiden moninaisuus – ajatus, joka liittyy kiinteästi biodiversiteettiin.

Competition is largely taken for granted in our global system. Economic prosperity is thought to follow from free competition in a liberal democratic and capitalistic society. This study challenges the self-evident and ‘virtuous’ nature of competition from the perspective of human growth. Scarcity, infinite wants and needs, resources, freedom and reason are concepts used to define competition as a universal understanding of human nature and the optimal form of social order. The defining concept of competition carries a western cultural heritage and deterministic ideology. Competition is prevalent among living organisms (evolution), but nature does not force us to compete. Freedom is typically constructed as freedom to compete and not as freedom from competition. This is fundamentally a matter of values. Competition is not only anonymous, impersonal, and value neutral, but it includes an aspiration to defeat others. This aspiration changes the way people think, want, and feel, what they desire, and also contributes to the qualities of human growth. Human growth is understood here widely. Everything that changes our humanity involves human growth and development (Finnish ”kasvatus”). All human growth consists of thoughts about a desirable human future and humanity. This is a study in philosophy of education, with specific attention to virtue-ethics. Accordingly, this study shows therefore the fundamental problems of competition with contrasting competition to perennial and ecosocial virtues, the most important of which is benevolence. Human beings learn to focus on their self and their own good, which ignores the good of other living beings. A behavior of helping is not rational from the perspective of (individual) competition as this weakens the competitive position of a competitor. Instead of learning the virtues of helpfulness and generosity, we learn to hold on to our own as Charles Taylor describes in the term of atomistic individualism. Learning to feel indifference to the suffering of a loser, including one’s own suffering, makes us cold-hearted and hardened. Learning that defeat is always the loser’s own fault, we are socialized to suppress our empathy and conscience. Even the most empathetic educator or parent may suppress their empathy for educating tough and successful competitors if he or she adopts a competitive worldview. The core of human learning is learning how to open one’s heart in order to include more and more things and ultimately the life supporting systems of this earth. Traditional virtues of magnanimity, generosity, noble-mindedness, and helpfulness are also eco social virtues and they are not limited to just the social realm. Benevolence and generosity are central to noble-mindedness, and petty comparisons are a cause of trouble such as envy, grudge, and miserliness. A noble-minded person avoids petty comparisons and understands themselves as a work in process. A competitive person aspires to popular things; whereas a magnanimous person, according to Aristotle, does not endeavor the same things everyone else is after. From an educational point of view human growth and the learning of moral virtues are the qualities of unique individuals coming into this world and are an object of appreciation. From the perspective of educational and eco social virtues this idea is central to biodiversity as well. The basic premise of this study on virtue-ethics concerns the nature of life and its supporting systems do not tolerate infinite human vice as the dominate ideology of competitive capitalism maintains. These alternative virtues in response to competition changes the very nature of education. Traditional and eco social virtues to education are necessary for the survival of mankind and for the happiness and prosperity of human life and the more than human life world. In short living in this planet for the long run requires a re-examination of competition and traditional virtues that are associated with it.