Psykiatrian sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden yhteistyö

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan psykiatrisen erikoissairaanhoidon sosiaalityöntekijöiden ja kuntien lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden keskinäistä yhteistyötä. Tämän lisäksi tarkastellaan myös organisaatioiden välistä yhteistyötä, johon sosiaalityöntekijöiden keskinäinen yhteistyö on kiinteästi sidoksissa. Tutkielmassa kuvataan sosiaalityötä kahdessa erilaisessa toimintaympäristössä, keskeisiä käsitteitä ovat: terveyssosiaalityö, psykiatrinen sosiaalityö ja lastensuojelun sosiaalityö. Tutkielman pääkäsitteet ovat ammatillinen yhteistyö ja sosiaalityön asiantuntijuus. Tutkimustehtävänä oli selvittää sosiaalityöntekijöiden välillä toteutuneet yhteistyömuodot, ja miten yhteistyössä näkyi sosiaalityön asiantuntijuus. Lisäksi selvitettiin sujuvan yhteistyön edellytyksiä. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkimustulosten ja johtopäätösten hyödynnettävyys uusien yhteistyön toimintamallien ja työtapojen alueellisessa kehittämisessä.

Tutkimusote on laadullinen ja teoriasidonnainen. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta. Erään sairaanhoitopiirin alueella haastateltiin neljää psykiatrian sosiaalityöntekijää ja neljää kuntien lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Tutkimusmetodina käytettiin sisällönanalyysiä. Organisaatioiden välistä yhteistyötä määrittävät asiat jakaantuivat tulosten mukaan viiteen kategoriaan: rakenteelliset tekijät, kulttuuri- ja toimintatapaerot, psykiatrian sosiaalityöntekijän rooli, vastuukysymykset, ja kumppanuus. Näiden kategorioiden teemoja tarkastellaan johtopäätöksissä ensisijaisesti vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tulosten mukaan sairaalamaailman hierarkia jossain määrin näkyi vuorovaikutuksessa. Psykiatrian sosiaalityöntekijä oli usein tulkin roolissa organisaatioiden välisessä yhteistyössä. Tärkeä tutkimustulos on, että lastensuojelu tarvitsee psykiatrista osaamista tuekseen jatkossakin ja organisaatioiden välistä yhteistyötä tulee kehittää. Olemassaolevia hyviä yhteistyön käytäntöjä ja toimintamalleja kannattaisi soveltaa yhteistyössä laajemmin.

Tulosten mukaan sosiaalityöntekijöiden välisessä yhteistyössä sosiaalityön asiantuntijuus jakaantui seitsemään kategoriaan: laaja-alainen yhteiskuntatieteellinen näkemys, yhteinen sosiaalityön kieli, sosiaalihuollon ja lastensuojelun lainsäädännön tuntemus, arkielämän huomiointi, psykiatrian sosiaalityöntekijän rooli ja asiantuntijuus yhteistyössä, jaettu asiantuntijuus, ja persoonan vaikutus yhteistyöhön. Tutkimus osoitti, että jaetun asiantuntijuuden toteutuminen sosiaalityöntekijöiden välisessä yhteistyössä ei ole itsestäänselvyys. Sosiaalityöntekijöiden välisen sujuvan yhteistyön edellytyksiä tarkastellaan tutkimuksessa yhteistyötä edistävien asioiden, yhteistyön haasteiden, ja yhteistyön kehittämisehdotusten näkökulmista. Kaikki haastatellut toivoivat, että yhteistyö alueellisen soten myötä jatkossa helpottuu ja yksinkertaistuu.

Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin Originality Check -ohjelmalla Tampereen yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti.