Kokemuksia väkivallasta - sosiaalityöntekijöiksi opiskelevien henkilökohtaisten väkivaltakokemusten merkitys alan valintaan
Matikka, Johanna (2017)
2017
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-10-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711012662
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201711012662
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on selvittää sosiaalityön opiskelijoiden väkivaltakokemuksia ja niiden merkitystä alan valintaan. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan sosiaalityön ja muiden auttamisammattien opiskelijoilla on runsaasti väkivaltakokemuksia elämänhistoriassaan ja niillä on yhteys alan valintaan ja työssä uupumiseen. Tutkin aihetta suomalaisten sosiaalityön opiskelijoiden näkökulmasta, sillä kotimaista tutkimusta tästä aiheesta ei ole aikaisemmin tehty.
Aineistoni (n=76) on kerätty keväällä 2017 sähköisellä haastattelulomakkeella, joka lähetettiin kaikkiin Suomen yliopistoihin, joissa sosiaalityö on oppiaineena. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka analyysissä käytin mixted methods menetelmää eli yhdistän tuloksia esittäessäni sekä laadullista sisältöanalyysiä, että aineiston tuloksien määrällistämistä. Lähestyn teemaa laajasta väkivallan määritelmästä käsin, joka pitää sisällään myös muun kuin fyysisen väkivallan. Tulosten pohjalta sosiaalityön opiskelijoilla on runsaasti väkivaltakokemuksia taustallaan. Opiskelijat raportoivat erityisesti lapsuudessa ja parisuhteessa koetusta väkivallasta. Väkivalta oli eri elämänvaiheissa koettua ja sisälsi monia väkivallan muotoja. Merkittävä osa opiskelijoista tunnisti kokemustensa vaikuttaneen alan valintaan ja toivoi mahdollisuutta niiden käsittelyyn opintojen aikana. Motivaationa alalle hakeutumisessa esiintyy yleinen vaikuttamishalu parantaa väkivallan kokijoiden asemaa tai avun saantia, halu auttaa heikommassa asemassa olevia ja kyky ymmärtää väkivaltaa kokeneita. Kaikki väkivaltaa kokeneet eivät kokeneet omien kokemusten käsittelyä opintojen osana perusteltuna eivätkä kokeneet kokemusten vaikuttaneen alan valintaan. Tutkimuksen pohjalta käy ilmi, että väkivallasta ja etenkin omien kokemusten vaikutuksesta sen kohtaamiseen käydään opinnoissa hyvin vähän, jos lainkaan keskustelua ja monilla opiskelijoilla on uskomus, että väkivallan kohtaamiseen tarvitaan terapeuttisia valmiuksia. Aikaisempi tutkimus tukee havaintoa opintojen sisällä tarjotusta ohuesta väkivaltatyönosaamisesta ja sen ilmiselvästä tarpeesta. Tässä tutkimuksessa sosiaalityön opiskelijoiden väkivaltakokemuksista syntyvä kokemustieto ja ammatillinen teoreettinen tieto käyvät mielenkiintoista vuoropuhelua. Kuinka nämä kaksi tiedon lajia sulautuvat yhteen ja minkälaiset eväät opiskelijat saavat näiden tietojen yhteensovittamiseen opintojen aikana?
Aineistoni (n=76) on kerätty keväällä 2017 sähköisellä haastattelulomakkeella, joka lähetettiin kaikkiin Suomen yliopistoihin, joissa sosiaalityö on oppiaineena. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka analyysissä käytin mixted methods menetelmää eli yhdistän tuloksia esittäessäni sekä laadullista sisältöanalyysiä, että aineiston tuloksien määrällistämistä. Lähestyn teemaa laajasta väkivallan määritelmästä käsin, joka pitää sisällään myös muun kuin fyysisen väkivallan. Tulosten pohjalta sosiaalityön opiskelijoilla on runsaasti väkivaltakokemuksia taustallaan. Opiskelijat raportoivat erityisesti lapsuudessa ja parisuhteessa koetusta väkivallasta. Väkivalta oli eri elämänvaiheissa koettua ja sisälsi monia väkivallan muotoja. Merkittävä osa opiskelijoista tunnisti kokemustensa vaikuttaneen alan valintaan ja toivoi mahdollisuutta niiden käsittelyyn opintojen aikana. Motivaationa alalle hakeutumisessa esiintyy yleinen vaikuttamishalu parantaa väkivallan kokijoiden asemaa tai avun saantia, halu auttaa heikommassa asemassa olevia ja kyky ymmärtää väkivaltaa kokeneita. Kaikki väkivaltaa kokeneet eivät kokeneet omien kokemusten käsittelyä opintojen osana perusteltuna eivätkä kokeneet kokemusten vaikuttaneen alan valintaan. Tutkimuksen pohjalta käy ilmi, että väkivallasta ja etenkin omien kokemusten vaikutuksesta sen kohtaamiseen käydään opinnoissa hyvin vähän, jos lainkaan keskustelua ja monilla opiskelijoilla on uskomus, että väkivallan kohtaamiseen tarvitaan terapeuttisia valmiuksia. Aikaisempi tutkimus tukee havaintoa opintojen sisällä tarjotusta ohuesta väkivaltatyönosaamisesta ja sen ilmiselvästä tarpeesta. Tässä tutkimuksessa sosiaalityön opiskelijoiden väkivaltakokemuksista syntyvä kokemustieto ja ammatillinen teoreettinen tieto käyvät mielenkiintoista vuoropuhelua. Kuinka nämä kaksi tiedon lajia sulautuvat yhteen ja minkälaiset eväät opiskelijat saavat näiden tietojen yhteensovittamiseen opintojen aikana?