Pitkäniemen keskuslaitoksen työntekijöiden poliittinen toimijuus vuosina 1917-1918

Abstract

Suomen tasavalta itsenäistyi osana laajaa yhteiskunnallista kuohuntaa, jonka seurauksena yhteiskunta ajautui veriseen sisällissotaan vuonna 1918. Aika tarjosi poliittisen vaikuttamisen mahdollisuuksia useille toimijoille, jotka olivat aiemmin pääasiassa jääneet yhteiskunnallisen päätöksenteon ulkopuolelle. Näin myös Pitkäniemen keskuslaitoksen työntekijät perustivat oman ammattiosastonsa – Pitkäniemen Palveluskunnan osaston PPO:n – vain kuukausi maaliskuun vallankumouksen alkamisesta Venäjällä. Vajaa vuosi myöhemmin PPO ulotti vallankumouksen Pitkäniemen keskuslaitokselle osana Suomen sisällissotaa. Tutkielmassani tarkastelen PPO:n jäsenten poliittista toimijuutta vuosina 1917–1918 ja millaisia muutoksia toimijuudessa tapahtui. Kuvailen myös minkälaisen organisaation puitteissa pitkäniemeläiset toimivat ja kuinka organisaatio kehittyi. Tutkielmassani selvitän, millaisia tavoitteita paikallisen ammattiosaston toiminnalla oli ja kuinka näihin tavoitteisiin pyrittiin. Lähestyn PPO:n tuottamia tekstilähteitä – pöytäkirjamerkintöjä ja sanomalehtikirjoituksia – Quentin Skinnerin puheaktiohjelman mukaisesti poliittisena toimintana ja sidon puheaktit osaksi laajempaa yhteiskunnallista kontekstia.

Yhteiskunnallisen ilmapiirin kärjistyminen vuoden 1917 aikana vaikutti PPO:n suhteisiin omiin jäseniin, sairaalan johtoon ja sairaalan järjestäytymättömiin työntekijöihin. Tällä oli vaikutuksensa myös PPO:n organisaatioon. Tutkimustulosteni mukaan PPO:n toiminta perustui aluksi osallistavaan joukkodemokratiaan, mutta sisällissodan sytyttyä organisaation toiminta keskittyi yhä harvempien ylläpitäjäjäsenien vastuulle.

Analyysini mukaan Pitkäniemen työntekijöiden poliittinen toimijuus kohdistui kolmelle tasolle: paikallis-, kunnallis- ja valtiotasolle, joista paikallistaso oli PPO:lle keskeisin toiminnan areena. Tutkielmassani määrittelen PPO:n toimijuuden tärkeimmiksi tavoitteiksi kahdeksan tunnin työajan, palkankorotuksen ja yksittäisiin epäkohtiin puuttumisen. Vaikka varsinkin kaksi ensimmäistä tavoitetta yhdistivät koko suomalaista työväenliikettä, konkretisoituivat pyrkimykset eli illokuutiot tavoitteiden saavuttamiseksi paikallistasolla. Puheaktien analysointi osoittaa, että Pitkäniemen työntekijät tähtäsivät tavoitteisiinsa hyvin monipuolisella toiminnalla. Olen eritellyt 16 erilaista poliittisen toimijuuden muotoa. Yhtenäisestä tavoitteesta huolimatta erilaisella toimijuudella oli myös hyvin erilaisia vaikutuksia eli perlokuutioita.

Tutkimuskohteeni Pitkäniemen mielisairaala tarjoaa kiinnostavan tarkastelukohteen vuosien 1917–1918 poliittisiin tapahtumiin. Pitkäniemen maantieteellinen sijainti punaisen Suomen sydämessä, aivan Tampereen ja Nokian kupeessa, sitoi sairaalan tapahtumat osaksi kansallista toimintaa. Tämän näkyi PPO:n toiminnassa pyrkimyksenä vaikuttaa paikallistason lisäksi kunnalliseen ja valtakunnalliseen politiikkaan. Pitkäniemen keskuslaitos muodosti kuitenkin oman ylilääkärin johtaman ja lähes omavaraisen pienoisyhteiskuntansa, jossa potilaiden ja hoitajien lisäksi toimi myös suuri joukko muita työntekijöitä saarnaajista koneenkäyttäjiin ja leipojista puuseppiin. Tutkielmastani käy ilmi, että vaikka PPO valtasi sairaalan tammikuussa 1918, ei seurauksena ollut väkivaltaista terroria, vaan työntekijöiden ja sairaalan johdon neuvotteluyhteys säilyi koko sisällissodan ajan. Pitkäniemen keskuslaitos pysyi toiminnassa koko konfliktin ajan, mikä oli myös PPO:n keskeinen pyrkimys.