Asiantuntijayhteisö toiminnan yhteisöllisenä kehittäjänä : Case fysiatrian poliklinikka
Lumiaho, Arja (2017)
Lumiaho, Arja
Tampere University Press
2017
Hallintotiede - Administrative Science
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-11-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0572-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0572-7
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan terveydenhuollon yksikön toiminnan kehittämistä yhteisöllisestä näkökulmasta. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että terveydenhuollon toimintayksiköiden toiminnassa on erilaista hukkaa, jota työntekijät voivat yhdessä vähentää pienillä toiminnan ja toimintaympäristön muutoksilla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää asiantuntijoiden toteuttamaa yhteisöllistä kehittämistä, siihen vaikuttavia seikkoja sekä työntekijöiden omia kokemuksia. Kehittämistoiminnan kohteena on toimintaprosesseissa olevan hukan löytäminen ja sen vähentäminen yhteisesti sovittujen käytäntöjen myötä. Tarkastelussa keskitytään työyhteisön pieniin arkipäivän toimintoihin, joihin voidaan vaikuttaa työntekijälähtöisesti ja jokaisen omassa työssä. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jossa on toimintatutkimuksellisia elementtejä. Toimintayksikkönä on erikoissairaanhoidon laitoksen fysiatrian poliklinikka.
Tutkimuksen kohdeilmiönä on yhteisöllinen kehittäminen. Työn teoreettisen viitekehyksen muodostavat organisaation kehittäminen (organization development, OD), jatkuvaan laadun parantamiseen (Total Quality Management, TQM) kuuluva Lean Management -ideologian mukainen jatkuva kehittäminen (continuous improvement). Lisäksi keskeisiä käsitteitä ovat prosessi ja sen kehittäminen, oppivan organisaation ideologia sekä tiimityö. Tämä tarkastelu tapahtuu asiantuntijaorganisaation kontekstissa.
Tutkimusaihetta lähestytään yksikön toimintaprosessin määrittämisen ja siihen liittyvän arvovirtakartoituksen pohjalta, jatkuen kehittämisiltapäivien ja viikkopalaverien toiminnan myötä. Kehittämistoiminnasta tähän tutkimukseen ajoittuu vaihe ajalla 1.2.2010 - 30.6.2013. Kehittämistoiminnoista laadittiin A3 kehittämiskortit. Edelleen kehittämisjakson aikana toimintaa lähestyttiin toimintatutkimuksellisen osallistuvan havainnoinnin kautta. Kehittämisjakson jälkeen toimintaan osallistuneilta kysyttiin ryhmähaastatteluissa kokemuksia kehittämisalueista sekä yleisesti kehittämistoimintajakson toteutumisesta. Aineistot muodostuvat arvovirtakartoituksesta, prosessin määrittämisestä, A3 kehittämiskorteista, viikkopalaverien ja kehittämisiltapäivien aineistoista sekä ryhmähaastattelujen kautta saadusta materiaalista. Aineistojen käsittelyssä käytettiin sisällön analyysia ja tutkimusmetodina käytettiin abduktiivista tarkastelua.
Tutkimus tuo esiin, että yhteisöllinen kehittäminen terveydenhuollon ympäristössä sisältää toimintakulttuuriin liittyviä haasteita. Nämä liittyvät asiantuntijuuden ilmentymiseen. Terveydenhuollossa lääkärijohteisuudella on vahvat ja pitkät perinteet. Kuitenkin esiin nousi myös se, että tarkasteltavassa yksikössä lääkäreiden osalta kehittämistoimintaan osallistuminen ja sitoutuminen olivat aikaisemmista tutkimuksista poiketen vahvaa. Terapeuttien sitoutuminen oli osittain haastavampaa ja se hidasti toiminnan etenemistä. Yhteisöllisesti löydettiin monia arkiseen työhön ja työympäristöön liittyviä hukkaa aiheuttavia seikkoja. Suurimat niistä liittyivät hoidon saatavuuteen, oikea-aikaisuuteen ja jatkokuntoutukseen.
Yhteisöllisen kehittämisen haasteina nousivat esiin osittain puutteelliset tiimityötaidot, vahvat aikaisempaan toimintaan kiinnittyneet mentaaliset mallit ja niiden kautta toimintakulttuurin muutokselle kohdistuva vastustus ja kielteinen asennoituminen. Muutosvastarinnan taustalla on myös uhka asiantuntijatoimintaan liittyvän autonomisuuden muuttumisesta, sen menettämisestä. Tutkimuksessa tulee myös esiin kehittämistoiminnan ja siihen liittyvien muutosten hitaus. Tutkimuksen seurantajakson aikana (kolme ja puoli vuotta) osaan kehittämiskohteista ei vielä saatu ratkaisuja valmiiksi.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että organisaation kehittämisen- ja Lean -ideologiaan perustuvilla menetelmillä voidaan luoda asiantuntijoiden yhteisössä toiminnallisesti hyvä lähestymistapa työn kehittämiseen. Prosessimainen ajattelu koettiin luontevaksi tavaksi lähestyä potilaan vastaanottotilannetta ja siihen liittyviä vaiheita. Terveydenhuollon ympäristössä työn ja toimintojen standardointi on kuitenkin haastavaa johtuen potilaiden yksilöllisistä tarpeista. Yhteisöllisyyteen liittyvä keskusteleva, reflektoiva ja oppimisen ilmapiiri ja sen kehittyminen vaativat paljon aikaa. Tässä tutkimuksessa koettiin oman työn reflektoiminen yhteisöllisesti osittain vaikeaksi. Kehittämistoiminnan systemaattiselle ylläpidolle ja jatkuvuudelle ilmeni tässä tutkimuksessa haasteita. Tämä vastaa aikaisempien tutkimusten esiin tuomaan näkemystä. Organisaation kehittämisen ja Lean Managementin ajattelumalli työprosessien kehittämisessä voidaan sanoa tähän hyvin soveltuvaksi. Toteutuksessa tulee kuitenkin huomioida edellä mainitut työntekijälähtöisen toiminnan onnistumisen edellytykset.
Tutkimuksen kohdeilmiönä on yhteisöllinen kehittäminen. Työn teoreettisen viitekehyksen muodostavat organisaation kehittäminen (organization development, OD), jatkuvaan laadun parantamiseen (Total Quality Management, TQM) kuuluva Lean Management -ideologian mukainen jatkuva kehittäminen (continuous improvement). Lisäksi keskeisiä käsitteitä ovat prosessi ja sen kehittäminen, oppivan organisaation ideologia sekä tiimityö. Tämä tarkastelu tapahtuu asiantuntijaorganisaation kontekstissa.
Tutkimusaihetta lähestytään yksikön toimintaprosessin määrittämisen ja siihen liittyvän arvovirtakartoituksen pohjalta, jatkuen kehittämisiltapäivien ja viikkopalaverien toiminnan myötä. Kehittämistoiminnasta tähän tutkimukseen ajoittuu vaihe ajalla 1.2.2010 - 30.6.2013. Kehittämistoiminnoista laadittiin A3 kehittämiskortit. Edelleen kehittämisjakson aikana toimintaa lähestyttiin toimintatutkimuksellisen osallistuvan havainnoinnin kautta. Kehittämisjakson jälkeen toimintaan osallistuneilta kysyttiin ryhmähaastatteluissa kokemuksia kehittämisalueista sekä yleisesti kehittämistoimintajakson toteutumisesta. Aineistot muodostuvat arvovirtakartoituksesta, prosessin määrittämisestä, A3 kehittämiskorteista, viikkopalaverien ja kehittämisiltapäivien aineistoista sekä ryhmähaastattelujen kautta saadusta materiaalista. Aineistojen käsittelyssä käytettiin sisällön analyysia ja tutkimusmetodina käytettiin abduktiivista tarkastelua.
Tutkimus tuo esiin, että yhteisöllinen kehittäminen terveydenhuollon ympäristössä sisältää toimintakulttuuriin liittyviä haasteita. Nämä liittyvät asiantuntijuuden ilmentymiseen. Terveydenhuollossa lääkärijohteisuudella on vahvat ja pitkät perinteet. Kuitenkin esiin nousi myös se, että tarkasteltavassa yksikössä lääkäreiden osalta kehittämistoimintaan osallistuminen ja sitoutuminen olivat aikaisemmista tutkimuksista poiketen vahvaa. Terapeuttien sitoutuminen oli osittain haastavampaa ja se hidasti toiminnan etenemistä. Yhteisöllisesti löydettiin monia arkiseen työhön ja työympäristöön liittyviä hukkaa aiheuttavia seikkoja. Suurimat niistä liittyivät hoidon saatavuuteen, oikea-aikaisuuteen ja jatkokuntoutukseen.
Yhteisöllisen kehittämisen haasteina nousivat esiin osittain puutteelliset tiimityötaidot, vahvat aikaisempaan toimintaan kiinnittyneet mentaaliset mallit ja niiden kautta toimintakulttuurin muutokselle kohdistuva vastustus ja kielteinen asennoituminen. Muutosvastarinnan taustalla on myös uhka asiantuntijatoimintaan liittyvän autonomisuuden muuttumisesta, sen menettämisestä. Tutkimuksessa tulee myös esiin kehittämistoiminnan ja siihen liittyvien muutosten hitaus. Tutkimuksen seurantajakson aikana (kolme ja puoli vuotta) osaan kehittämiskohteista ei vielä saatu ratkaisuja valmiiksi.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että organisaation kehittämisen- ja Lean -ideologiaan perustuvilla menetelmillä voidaan luoda asiantuntijoiden yhteisössä toiminnallisesti hyvä lähestymistapa työn kehittämiseen. Prosessimainen ajattelu koettiin luontevaksi tavaksi lähestyä potilaan vastaanottotilannetta ja siihen liittyviä vaiheita. Terveydenhuollon ympäristössä työn ja toimintojen standardointi on kuitenkin haastavaa johtuen potilaiden yksilöllisistä tarpeista. Yhteisöllisyyteen liittyvä keskusteleva, reflektoiva ja oppimisen ilmapiiri ja sen kehittyminen vaativat paljon aikaa. Tässä tutkimuksessa koettiin oman työn reflektoiminen yhteisöllisesti osittain vaikeaksi. Kehittämistoiminnan systemaattiselle ylläpidolle ja jatkuvuudelle ilmeni tässä tutkimuksessa haasteita. Tämä vastaa aikaisempien tutkimusten esiin tuomaan näkemystä. Organisaation kehittämisen ja Lean Managementin ajattelumalli työprosessien kehittämisessä voidaan sanoa tähän hyvin soveltuvaksi. Toteutuksessa tulee kuitenkin huomioida edellä mainitut työntekijälähtöisen toiminnan onnistumisen edellytykset.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4945]