Konkurssiriskiin perustuva sijoitusstrategia Helsingin pörssissä ajanjaksolla 1.3.2007 - 28.2.2017
Keto, Roope (2017)
2017
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-10-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201710202620
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201710202620
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena oli tutkia, pystyykö sijoittaja hyödyntämään konkurssiriskiä kuvastavia tunnuslukuja sijoitusstrategiassaan. Jos sijoittaja pystyy muodostamaan sijoitusstrategian,joka tuottaa epänormaaleja tuottoja, olisi se vastoin tehokkaiden markkinoiden hypoteesia. Näin ollen tässä tutkielmassa testattiin tehokkaiden markkinoiden hypoteesia.
Tutkielma toteutettiin muodostamalla korkean ja matalan konkurssiriskin portfoliot käyttämällä jaotteluperusteena konkurssiriskiä. Konkurssiriskin arvioinnissa käytettiin kolmea eri mallia: Altmanin (1968) Z-lukua, Ohlsonin (1980) O-lukua ja Campbellin, Hilscherin ja Szilagyin (2011) mallia. Portfolioiden muodostamisen jälkeen laskettiin vuosituotot. Portfoliot muodostettiin uudelleen vuosittain. Tutkielma rajautui Helsingin pörssiin ajanjaksolle 1.3.2007-28.2.2017.
Tutkielman tuloksena oli, että Helsingin pörssissä ajanjaksolla 1.3.2007 - 28.2.2017 korkean konkurssiriskin portfoliot tuottivat huonommin kuin matalan konkurssiriskin. Campbellin ym. (2011) mallin mukaan muodostettu nollakustannusstrategia, joka lyhyeksi myy riskisimpiä osakkeita ja ostaa position matalariskisimmistä tuotti keskimäärin 1,25 % per kuukausi. Tämä tulos oli tilastollisesti merkitsevä ennen kaupankäyntikustannuksia. 0,5 %:n yhden suunnan kaupankäyntikustannusta käyttäen keskimääräinen kuukausituotto oli 1,004 %. Tämän kaupankäyntikustannuksen jälkeen epänormaali tuotto ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä merkitsevyystasolla 0,05, sillä p-arvo oli 0,064. Voidaan tehdä johtopäätös, että kaupankäyntikustannukset huomioiden satunnaisuutta ei suljeta pois tuottoja selittävänä tekijänä. Tutkielman rajoitteena on pienehkö otoskoko, jonka vuoksi yleistettävyys kärsii.
Tutkielma toteutettiin muodostamalla korkean ja matalan konkurssiriskin portfoliot käyttämällä jaotteluperusteena konkurssiriskiä. Konkurssiriskin arvioinnissa käytettiin kolmea eri mallia: Altmanin (1968) Z-lukua, Ohlsonin (1980) O-lukua ja Campbellin, Hilscherin ja Szilagyin (2011) mallia. Portfolioiden muodostamisen jälkeen laskettiin vuosituotot. Portfoliot muodostettiin uudelleen vuosittain. Tutkielma rajautui Helsingin pörssiin ajanjaksolle 1.3.2007-28.2.2017.
Tutkielman tuloksena oli, että Helsingin pörssissä ajanjaksolla 1.3.2007 - 28.2.2017 korkean konkurssiriskin portfoliot tuottivat huonommin kuin matalan konkurssiriskin. Campbellin ym. (2011) mallin mukaan muodostettu nollakustannusstrategia, joka lyhyeksi myy riskisimpiä osakkeita ja ostaa position matalariskisimmistä tuotti keskimäärin 1,25 % per kuukausi. Tämä tulos oli tilastollisesti merkitsevä ennen kaupankäyntikustannuksia. 0,5 %:n yhden suunnan kaupankäyntikustannusta käyttäen keskimääräinen kuukausituotto oli 1,004 %. Tämän kaupankäyntikustannuksen jälkeen epänormaali tuotto ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä merkitsevyystasolla 0,05, sillä p-arvo oli 0,064. Voidaan tehdä johtopäätös, että kaupankäyntikustannukset huomioiden satunnaisuutta ei suljeta pois tuottoja selittävänä tekijänä. Tutkielman rajoitteena on pienehkö otoskoko, jonka vuoksi yleistettävyys kärsii.